|
Post by Hanne on Jan 2, 2015 22:45:07 GMT 2
Tallikirja 2015
Tallikirja on tarkoitettu henkilökunnan kuittauksia ja yksityisten omistajien tallivuorokuittauksia varten.
|
|
|
Post by Hanne on Feb 3, 2015 16:37:34 GMT 2
3. helmikuuta
Päästin jalustimet tallipihalla jaloistani ja taputin rautiaan suomenhevosoriin hikistä kaulaa. Laskeuduin selästä ja nostin jalustimet ylös. Olimme tehneet Pommin kanssa kunnon hankitreeniä parin kilometrin päässä olevalla niityllä, jossa oli valehtelematta ainakin metri lunta. Kauaa ei tarvinut tarpoa, ennen kuin sekä ratsu, että ratsastaja olivat yltäpäältä hiessä!
Talutin Pommin talliin ja kiinnitin sen molemmilta puolilta käytävälle. Meri työnsi juuri lantakärryjä ulos Gaissan vanhasta karsinasta. Uusien hevosten myötä tamma siirtyi asumaan pihattoon ja tilalle muutti vuonohevosori Eetu. Viereisessä karsinassa asustava Nessu-tamma oli aluksi käärmeissään uudesta karsinanaapurista, mutta rauhoittui onneksi pian todettuaan pikkuoriin harmittomaksi. – Hei ei sun olis tarvinnut niitä siivota, sanoin Merille, joka heitti juuri kasan lantaa kottikärryyn. – Höpöhöpö, kunhan auttelin sua, kun ei mulla oo tänään mitään tekemistä, nainen sanoi huolettomasti. - Mitenkäs Pommi puksutti tänään? - Siinähän se, sulatettiin vähän mahaa tuolla umpihangessa, vaikka taitaa kyllä olla ikikessi tällä hevosella... Mutta ihan hyvinhän se viime vuoden joulukuussakin vielä pärjäsi Suomenhevosyhdistyksen kilpailuissakin, muistutin. - Haha, voi meidän pientä Pommia. Hikeen oot sen kyllä saanut! Meri nauroi. Meillä oli työnjako mennyt viimeaikoina vähän niin, että minä liikutin tallin suomenhevoset ja muut kylmäveriset, Meri ratsasti puoliveriset ja Idalle jäivät ponit. En ollut tainnut istua puoliverisen selkään sitten marraskuun... Ei kun käytiinhän me Dumlen kanssa joulukuussa pienissä estekilpailuissa!
- Mä hipsin nyt kotiin, sulle jäi yksityissiipi ja suokkikarsinat, Meri sanoi ja meni ovelle. - Kiitos taas tuhannesti, huikkasin naisen perään. Kun Pommi oli riisuttu varusteista ja loimitettu, vein sen tarhaan. Palasin talliin ja hain kottikärryt lantalan luota, minne Meri oli ne vienyt. Kurkkasin samalla kelloa tallin seinältä. - Puoli kolme..., mutisin ja tartuin talikkoon. Tunti aikaa iltapäiväheinien jakoon, enköhän ehdi kaikki kymmenen karsinaa vetää siinä ajassa. Aloitin yksityissiivestä ja hoidin lopuksi vielä suomenhevoskarsinat, eli kuivaus- ja varustehuoneen välissä olevat neljä karsinaa, joihin olivat jostain syystä jämähtäneet oriit Pommi, Leo, Unski ja Karkki. Kun viimeinen lantasatsi oli kipattu ja kuiviketta lisätty tarpeen mukaan, nappasin toiset kottikärryt, johon kasasin rehuhuoneesta niin paljon kuivaa heinää, kun kärry veti. Lähdin työntelemään heiniä ensin kauimmaisiin, kuivurin takana oleviin tarhoihin. Sen jälkeen kävin täyttämässä kärryt ja jaoin heinät tallin taakse. Taas uusi satsi, jonka kuskasin tammoille pihattoon ja ykköstarhaan. Lopulta heitin vielä oripihattoon ison kasan heinää ja sain viimein kuskattua kottikärryt talliin. Mutta eipä tämä vielä tähän loppunut. Hain kuivurista lisää paaleja rehuhuoneeseen ja aloin jakaa karsinoihin iltaheiniä. Sekoittelin myös tarvittavat iltapöperöt ja lakaisin lopuksi tallin käytävän.
Kello näytti kuutta, kun Mihka ryntäsi minua vastaan tallipihalla. Samppa oli ilmeisesti päästänyt sen pihalle tarpeilleen. Tunnin ehtisin hengähtää ja sitten pitää alkaa hakea hevosia talliin. Onneksi Samppa lupautui auttamaan, kun näki minun raahustavan olohuoneeseen ja kaatuvan väsyneenä sohvalle.
|
|
|
Post by Hanne on Apr 14, 2015 9:23:32 GMT 2
8. huhtikuuta
Pääsimme lähtemään matkaan tasan kahdeltatoista, kaikki olivat ihailtavan ajoissa paikalla puunaamassa hevosia valmiiksi. Muutamalla näkyi olevan kamerakin mukanaan, kuten olin kehottanut. Päivä näytti sen verran kauniilta, että hyviä kuvia saatiin varmasti. Lähdimme rauhallisessa käynnissä tallin pihasta, laidunten välistä kohti Kaimojärveä. Johdin joukkoa Venla-tamman kanssa, joka tuntui olevan melkein laiskalla tuulella tänään. Takanamme letkassa tulivat järjestyksessä Lottis ja Unna, Pau ja Inka, Katrin ja Bella, Jukka ja Lilja, Lilli ja Hani, Melina ja Tintti, sekä viimeisenä Antsu ja Fifi. Jännitin hieman Fifin, joka nimestään huolimatta oli ori, puolesta. Kuinkahan se pärjäisi muuten pelkistä tammoista koostuvan joukon kanssa? Hetken käveltyämme totesin kuitenkin jännityksen turhaksi. Ori tunsi varmasti itsensä tärkeäksi pitäessään perää tammalaumalle ja Antsu piti sen hienosti hallinnassa niin, ettei se ahdistellut Melinan Tintti-tammaa.
Suolla oli paljon elämää ja heti alkuun näimme lauman kurkia vain muutaman kymmenen metrin päässä kulkemaltamme polulta. Joutsenia ei tällä kertaa näkynyt. Metsäpolku kiemurteli sen verran varjossa, että se oli vielä lumen ja jään peitossa. Emme siis suunnitelmista huolimatta päässeet ravailemaan, vaan etenimme reippaassa käynnissä. Kaikki tuntuivat kuitenkin ihastelevan karua suota ja muita kauniita maisemia, joten ihan tylsäksi löntystelyksi retken suo-osuus ei onneksi mennyt.
Pian polku leveni hieman ja alkoi nousta ylös Nokivaaralle. Huikkasin taaksepäin, että otetaan ylämäkeen vihdoin hieman ravia. Suurin osa hevosista ainakin kokeili nostaa laukkaa, mutta ylös päästiin kuitenkin hyvässä järjestyksessä. Viimeiset askeleet otettiin käynnissä ja jatkoimme vielä hetken Nokivaaran lakea pitkin nuotiopaikalle, jossa tultiin alas selästä ja kaivettiin eväät esille. Kylläpä olikin sattunut hyvä retkiporukka mukaan, juttua riitti ja kaikilla ratsastajilla näytti olevan hauskaa. Moni otti myös maisemakuvia vaaralta, osa kännykkäkameralla ja osa pokkarilla tai järkkärillä. Juttelin hetken Melinan kanssa ja ihmettelimme kuinka hauska sattuma olikaan, että meillä molemmilla oli Villahaan kasvatti ratsuna.
Tallillepäin tullessamme pääsimme ottamaan vielä pari ravipätkää ja tallille palattiin noin puoli kolme. Tallipihalla kiitin vielä kaikkia osallistumisesta ja toivotin tervetulleiksi tulevillekin maastoretkille.
|
|
|
Post by Hanne on Sept 28, 2015 10:04:15 GMT 2
28. syyskuuta
Tuuli ravisteli pihakoivuja ja pyöritteli villisti niistä irtoavia lehtiä ilmassa. Oli tullut syksy - ei epäilystäkään. Pujotin molemmat kädet takintaskuun ja kävelin soratietä pitkin kohti tallia Miska kannoillani. Pysähdyin kutostarhan kutostarhan kohdalla rapsuttelemaan aidalla notkuvaa Dumlea. Keskiviikkona ori pääsisi vielä näyttämään taitojaan Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa, ennen lopullista eläkkeelle siirtymistä. Tummanpuhuva Esko mutusteli portin läheisyydessä eilispäivän heiniä. Lassia ei näkynyt, josta päättelin Merin olevan ratsastamassa. Sujautin Dumlelle vaivihkaa porkkananpalan taskustani ennen kuin jatkoin matkaani. Miska oli jo jolkotellut tallilla aikoja sitten.
Tallissa oli hiljaista ja käytävällä lojuva Lassin harjapakki vahvisti epäilyni siitä, että Meri tosiaan oli ratsastamassa. Kiertelin huvikseni karsinat lävitse ja katsoin, että kaikki oli siivottu. Ja hyvältähän tallissa näytti, kuten aina. Meri oli kyllä korvaamaton työntekijä. Kävelin toimistoon, jossa Miska oli jo ottanut paikkansa kulmasohvalta. "Ja alas!" komesin koiraa, joka totteli selvästi pettyneen oloisena ja asettui toimiston siniselle matolle. Laitoin oven vieressä olevan vedenkeittimen porisemaan ja kaivoin vanhan hevosaiheisen mukini pienestä hyllyköstä. Valitsin mukiin tällä kertaa kamomillateetä ja kippasin pian kiehuneen veden perään. Istahdin toimiston pöydän ääreen, kuten tavallista ja tuijottelin edessäni sikin sokin olevia papereita. Pöydän voisi varmaan järjestellä taas. Nappasin hyllyltä pari mappia ja laitoin maksetut tallivuokrakuitit toiseen. Toiseen taas lajittelin laskut. "Heti näyttää paremmalta", myhäilin puoliääneen.
Sain juuri ja juuri otettua ensimmäisen kulauksen teetä, kun toimiston antiikkinen lankapuhelin soi. "Hannele Taivalvaara." "No täs on Ida moi", tyttö heläytti. "Moi Ida, et kännykkään koittanu soitella?" ihmettelin, sillä yleensä työntekijät soittavat nimenomaan kännykkänumerooni. "Koitin, mut et vastannu ni aattelin koittaa tallin numeroa", tyttö sopersi. Kävin pikaisesti taskuni läpi - ei puhelinta. "Ääh oon jättäny puhelimen taas kotiin, sori. Mutta niin mitäs soittelit?" "Sitä vaan, että oon tänään tulossa tekemään iltatallia normaalisti, mutta haittaako jos mun yks kaveri Miisa amiksesta tulee kanssa? Sen vuokraheppa myytiin joku aika sitte ja se haluis pitkäst aikaa päästä vähän tallille." "Jaa no ei siinä mitään, tulkaa vaan. Tehän voitte yhessä tehä iltatallin ni Meri saa vähän vapaata. Mä pyörin kyllä täällä auttamassa jos tarvii", vastasin. "Kiva, me tullaan siinä viiden maissa, moi moi!"
Laskin luurin alas ja hörppäsin lopun teen pikaisesti. Tallissa ei juuri nyt ollut töitä tehtäväksi, joten päätin lähteä kurkkaamaan olisiko Meri maneesissa. Tallikäytävällä törmäsin nuoreen tyttöön, jonka pinkit hiukset eivät voineet jäädä huomaamatta. "Moi Ansku, pitkästä aikaa!" tervehdin iloisesti. "Mooi" tyttö sanoi hymyillen. "Vähän on ollu tässä kiireitä, mutta täällä ollaan taas!" "Hieno homma, Wilpuri on tällä hetkellä tossa ykköstarhassa. Oo varovainen Pommin kanssa, sillä on joku uhmakausi meneillään", vinkkasin. "Selvä, kiitti vinkistä. Meennään varmaan maastoon tänään järven suunnalle, niin tiedät missä ollaan jos meitä ei kuulu", Ansku sanoi. Jatkoin matkaani pihalle ja Miska oli taas lyöttäytynyt seuraani. Painelin suorinta tietä maneesiin, josta löysinkin kimon puoliverioriin ratsastajineen. Istuin vaivihkaa katsomoon ja seurasin hetken ratsukon työskentelyä. Meri teki laukannostoja kulmista ja suuri puoliverinen työskenteli hienosti peräänannossa. "Tiedätkö, se pärjäs hienosti viime viikon KRJ Champions osakilpailuissa, vaikkei finaaliin asti mentykään", sanoin Merin tullessa kohdalle. "Hui herranjestas älä säikyttele!" nainen säpsähti, mutta nauroi sitten. "Kauanko sä oot istunut siinä kyyläämässä?" "Äh vasta tulin. Hienolta näyttää teidän työskentely. Meetkö vielä kauan?" "Tässä lopettelen jo. Lassi on kyllä harvinaisen vetreenä tänään, tein muutaman laukanvaihdon tossa aiemmin, eikä ollu mitään ongelmaa!" "Hyvä hyvä! Voisit varmaan ratsastella toisenkin hepan tänään jos ehdit?" "Vaikka kolmannenkin, mulla on koko päivä tyhjää iltatallia lukuunottamatta ja intoa vaikka muille jakaa", Meri sanoi silmät kirkkaina. "Iltatallista puheen ollen, Idalla on joku kaveri tänään mukana, joten sun ei tarvii osallistua, jos et välttämättä halua." "Ai, okei. No sitten ratsastan vaikka Eskon ja Lokin vielä, etenkin Esko oli aika pirteenä kun vein sen tarhaan." "Kuulostaa hyvältä. Meinasin tyrkätä sulle vielä Dumlen, mutta taidankin liikuttaa sen kevyesti itse iltapäivällä. Ylihuomenna kun on se laatuarvostelu..." "Haha, älä turhaan stressaa, hyvin se menee. Mitenkäs se Piina, mun oli vissiin tarkotus esittää se kiukkupeppu?" "Aivan! No tamman voit hyvin liikuttaa huomennakin, jos et tänään ehdi, ei se enää paljon enempää voi höyryjä kerätä", nauroin.
Jätin Merin loppuverryttelemään Lassia. Pihalla ehdin juuri heilauttaa kättä Anskulle ja Wilpurille, jotka lönköttelivät jo kohti järvelle vievää polkua. Parkkipaikalle oli ilmestynyt uusi, mutta tuttu auto, jonka kuljettaja oli juuri nousemassa etupenkiltä. "Moi kulta, mitä sä täällä jo nyt? Eiks sulla oo töitä?" huikkasin Sampalle ja kävelin tämän luokse. "Joo pitäs, mutta pomo lähetti kotiin. Aivan jäätävä hedari iski ja nyt on vähän kuumeinen olo", mies valitti. "Voi rakas, mee sitten sänkyyn lepäämään ja äkkiä", lepersin ja annoin nopean pusun otsalle. "Joo, sen teen. Äläkä siinä pussaile, jos tää tarttuu", mies mutisi. "Höpö höpö, se tarttuu joka tapauksessa jos on tarttuakseen. En ajatellu asua tallissa sen aikaa, kun sä sairastat, hölmö", kiusoittelin. Mies lähti tallustamaan talolle päin ja päätin itse vielä kipaista talliin laittamaan Merin avuksi päiväheiniä valmiiksi.
|
|