murke
Tuttu kasvo
Posts: 7
|
Post by murke on Dec 5, 2014 11:20:51 GMT 2
|
|
murke
Tuttu kasvo
Posts: 7
|
Post by murke on Dec 5, 2014 11:23:02 GMT 2
Muutto Jukolaan 05.12.2014
Aamu sarastui harmaana ja pilvisenä. Pakkasta ei juuri ollut, vaan lämpötila pysytteli siinä nollan tienoilla. Kello näytti puoli seitsemää. Hörppäsin kotonani aamukahvit ja puin tallivaatteet päälle. Hali ja Roope olivat väliaikaisesti ystäväni tallissa, mutta hänelläkään ei ole tilaa pitää noin montaa hevosta. Olin laittanut Kaimon kylän lehteen ilmoituksen, että etsin tallipaikkaa kahdelle hevoselleni. Hannele oli ottanut yhteyttä vapaista karsinoista Jukolassa. Olin muuteman kerran kuullut tallista, mutta ikinä en ollut siellä vieraillut. Tallipaikan varmistuttua koitti vihdoin se päivä, kun sain hevoseni pysyvään kotiin.
Hyppäsin kylmän autoni kyytiin ja lähdin ajamaan ystäväni tallille moikkaamaan heppoja. Ajomatkaa oli semmoiset 10km pikkuteitä pitkin, joten matkaan meni paljon aikaa. Tiet olivat liukkaita ja mutkaisia. Tallille saavuttua kävin ensimmäisenä moikkaamassa Halia ja Roopea. Annoin aamuruoat karsinoihin ja kävin viemässä tarhaan heiniä. Siinä sivussa kävin talolla sanomassa ystävälleni saaneeni hevosille uuden tallipaikan. Tänään vihdoin saisin ne pois ystäväni hevosten karsinoita viemästä. Menin takaisin talliin, jossa Hali ja Roope olivatkin jo syöneet. Talutin molemmat suomiputet ulos ja heitin niille aamuheinät. Palasin talliin pakkaamaan hieman tavaroita. Pakkailin puolisen tuntia pieniä tavaroita, kunnes hyppäsin taas auton rattiin ja lähdin ajamaan kohti Jukolaa.
Jukolaan oli kotoani vain 4km, joten tallimatkakin lyhenee yli puolella. Tallin pihaan saavuttuani kello kahdeksan jälkeen näin tummahiuksisen naisen taluttavan pientä suomenhevostammaa tarhaan. Nainen moikkasi minua vilkuttamalla. Kävelin naisen luo, joka esittäytyi tallin omistajaksi Hanneleksi. Hannele laittoi rautiaan tamman tarhaan. Ensimmäiseksi Hannele lupasi esitellä minulle paikalla olevat työntekijät, tallialueen ja hevoset. Työntekijöistä aamutallissa oli Meriksi esittäytynyt nuori, tummahiuksinen nainen. Meri vaikutti oikein mukavalta ja en voinut edes arastella niin mukavaa ja iloista ihmistä.
Tallirakennus oli hyväkuntoinen ja karsinat olivat erittäin siistit. Kuljimme päätallirakennuksen läpi yksityissiipeen, jossa Hannele näytti minulle vapaan karsinan Halille. Roope menisikin sitten pihattoon muiden orejen kanssa. Hannele näytti minulle myös muut tallin paikat. Sain erittäin hyvän ensivaikutelman tallista ja sen henkilökunnasta. Hannele esitteli minulle hevoset ja ratsastusmahdollisuudet. Maastoihin Meri lupasi lähteä oppaaksi, kunhan ensimmäisen kerran haluan sinne lähteä. Kun tarvittavat esittelyt oli suoritettu kirjoitimme vuokrasopimukset tallin toimistossa. Sovimme, että toisin hevoset iltapäivällä. Minulla ei ole omaa traileria, joten saisin lainata sitä Jukolasta.
Lähdin trailerin kanssa piipahtamaan kotonani syömässä, ennenkuin aloittaisin muuttoprojektin. Syötyäni lähdin Halin ja Roopen luo pakkaamaan. Irrotin trailerin vielä hetkeksi ja jätin kaverini pihalle. Ajattelin ensiksi viedä tavarat Jukolaan, ennen hevosia. Poikaystäväni lähti mukaan kantoavuksi. Saimme kaikki varusteet pakattua yhteen autolliseen, joten muutto Jukolaan ei vaatisi, kuin kolme edestakaisin ajoa. Lähdimme ajelemaan kohti Jukolaa tavaralastin kanssa.Jukolan pihaan kurvattuamme Hannele tuli auttamaan kantamisessa ja näytti samalla, mihin voin varusteet laittaa. Auton purettuamme lähdimme hakemaan hevosia. Laitoin heinää heinäverkkoon ja ensimmäisenä lähdin hakemaan Roopea tarhasta. Roope vaistosi, että jotain outoa tapahtuu, joten oli aika hermostunut poika. Taluttaessa se steppaili paikoillaan ja hirnui tammoille. Onneksi Roope menee aina kiltisti traileriin, joten lastaamisessa ei ollut ongelmia. Lähdimme ajamaan Roope kyydissä kohti Jukolaa.
Jukolan pihalla talutin Roopen pois trailerista. Ori hirnui innoissaan uusille hevosille. Pientä hermoilua lukuunottamatta herra käyttäytyi varsin mallikkaasti. Talutin Roopen yksityissiiven toiseen tyhjään karsinaan hetkeksi katselemaan paikkoja ja rouskuttamaan heinää. Ei ori kuitenkaan malttanut heiniä syödä, kun tallissa oli niin paljon nähtävää. Lähdimme poikaystäväni kanssa hakemaan Halia.
Halikin lastautui oikein mallikkaasti, eikä hermoillut yhtään. Ajomatka meni oikein hyvin ja Jukolan pihaan päästyämme talutin Halin karsinaansa. Tamma ei tuntunut paljoa välittävän uudesta paikasta. Katseli toki ihmeissään ympärilleen, mutta käyttäytyi erittäin hyvin. Talutin Halinkin uuteen karsinaansa. Roope vielä vähän hermoili ja käveli ympäri karsinaa. Halikin alkoi kiinnostua uudesta paikasta, eikä heinä enää maistunutkaan. Kerroin talliporukalle hieman hevosten luonteista. Muutto oltiinkin saatu suoritettua paremmin, kuin odotin, joten lähdin hetkeksi kotiin. Tulisin taas illalla järjestelemään paremmin tavaroita ja katsomaan miten hevoset jakselevat. Roopekin pitäisi vielä tutustuttaa uuteen poikamiesboxiinsa, eli pihattoon. Tosin ori on sen verran alistuva, että luulisin asioiden menevän ihan hyvin uuden lauman kanssa.
Huh, teillä olikin kunnon edes takaisin ajamista! Onneksi molemmat hevoset saatiin majoittumaan vielä saman päivän aikana. Tervetuloa tosiaan vielä kerran, mukavaa kun saatiin teidät porukkaan mukaan. Ja minua voit kutsua muuten ihan vaan Hanneksi. (;
Siirsimme Merin kanssa Roopen vielä tänä iltana pihattoon ja seurasimme hetken miten se tuli muiden kanssa toimeen. Pikkuinen Linkki sitä vähän kyykytti, pieni shettis, mutta iso ego... Näytti se Roope silti pääsevän kaikkien kanssa lopulta sopuun. Katsotaan vielä miltä tilanne näyttää aamulla. Lokin kanssa ne lyöttäytyivät heti yhteen, vissiin tajusivat olevansa samanrotuisia. : D
Kiva kun tutustuit hyvin tallin esittelyyn. (: Joulukuun vuokra on tällä kuitattu!
|
|
murke
Tuttu kasvo
Posts: 7
|
Post by murke on Dec 6, 2014 11:58:31 GMT 2
Hyvää itsenäisyyspäivää 06.12.2014!
Itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelin pyöräillä Jukolaan moikkaamaan Roopea ja Halia. Pyöräily olikin iso virhe, lunta satoi vaakasuoraan päin naamaani ja tiet olivat liukkaat. Pari kertaa kaatuminenkin oli lähellä, mutta onneksi sain pyörän joten kuten pidettyä tiellä. Neljän kilometrin matka tuntui ikuisuudelta, kun kovasti ei mitenkään vastatuuleen päässyt ajamaan. Tallin pihaan saapuessani parkkeerasin pyörän ja astelin lumisena talliin.
Tallissa ei näkynyt ketään. Vein toimistoon tuomani pienen itsenäisyyspäivälahjan, tai miksi sitä nyt kutsutaan. Laitoin pöydälle fazerin sinisiä suklaakonvehteja ja viereen kirjoitin lapun "hyvää itsenäisyyspäivää! t. murke" Tallin hevoset olivat ulkona ja karsinat olikin jo siivottu. Menin ensimmäisenä katsomaan, miten Roope jakselee pihatossa. Siellähän se ori seisoskeli hieman pienemmän rautiaan suomenhevosen kanssa. Hanne tuli yllättäen takaani, melkein säikäyttäen minut.
-Roope näyttää tulevan hyvin juttuun orien kanssa. Varsinkin tuon Lokin tuossa, Hanne sanoi ja osoitti rautiasta suomenpienhevosta.
-Joo niin tuo näyttää, sanoin naurahtaen.
-Hyvä, että herra on kotiutunut jo vähäsen, jatkoin.
-Eilen tuo pieni Linkkiponi näytti Roopelle paikkansa laumassa, mutta onhan nuo nyt tainneet päästä sopuun, Hanne naurahti.
-Toin muuten sulle ja muille tallilaisille toimistoon suklaakovehteja, jos maistuu, sanoin.
-Voi kiitos! sanoi Hanne.
Hanne lähti omiin hommiinsa ja minä lähdin katselemaan Halia. Hetken etsinnän jälkeen löysinkin Halin tarhailemasta muiden hevosten kanssa. Tamma hörähti minulle ja tuli rapsuteltavaksi portille. Rapsuttelin tammaa hetken, kunnes huomasin jonkun katselevan minua jaloissani. Olin nähtävästi tutustunut tallikoira Miskaan. Kyykistyin maahan rapsuttelemaan Miskaa, joka oli aluksi hieman arka, mutta rentoutui sitten. Rapsuteltuani tarpeeksi ajattelin mennä harjailemaan Roopea käytävälle, kun ulkona satoi niin paljon lunta. lähdin varaamaan Roopen tavaroita käytävälle.
Hain varustehuoneesta Roopen harjat, juoksutusvyön, liinan, juoksutusraipan ja suojat. Roopella on tapana vähän hivuttaa, niin pidän aina varalta suojia kaikissa jaloissa. Paitsi jos tosi rennosti mennään. Tänään minulla oli ajatuksena juoksuttaa ori, jotta ylimääräistä pöllöenergiaa kerääntyisi mahdollisimman vähän. Hali ei oikeastaan välitä kovin paljoa vapaapäivistä, joten sen liikuttaminen ei ole pakollista. Kun olin tavaroiden kanssa valmis, lähdin hakemaan oria käytävälle.
Muutkin pihaton orit olisivat innoissaan lähteneet liikutettavaksi, kun portilla oli oikea jono hevosia. Minun piti hieman hätistellä oripoikia pois portilta ja ottaa vain Roope narun päähän. Avasin portin varovasti ja pujahdin Roopen kanssa välistä. Tallin ovilla herran oli vielä ihan pakko hieman esittäytyä tammoille hirnumalla ja steppailemalla. Laitoin orin käytävälle molemmilta puolilta kiinni ja availin loimen soljet. Kiskaisin loimen Roopen päältä ja vein kuivamaan. Harjasin orin melko ripeään tahtiin läpi. Laitoin suojat jalkoihin ja juoksutusvyön selkään. Kun Roope oli suitsittu, talutin sen maneesiin joka oli tyhjillään.
Olivatkohan kaikki lähteneet johonkin itsenäisyyspäivää juhlistamaan, kun ketään ei tallilla näkynyt. Kävelyttelin ensin Roopea taluttelemalla uraa pitkin. Käveltiin molempiin suuntiin rauhallisesti, kunnes käänsin Roopen ympyrälle ympärilleni ja maiskautin herran raviin. Roope lähti ravaamaan kaulakaarella oikeaa esiintymisravia. Taisi pojalla olla vähän energiaa. Roope päätti itse nostaa laukan ja muutemat ilopukitkin se taisi siinä vauhdin seassa keretä lennättämään. Hetken ravuutettuani oria, vaihdoin suuntaa. Ori lähti innoissaan toiseenkiin suuntaan, mutta selvästi enimmät energiat oli purettu jo pukkilaukkoihin. Juoksutin vähän aikaa ympyrällä molempiin suuntiin ja siirsin orin käyntiin. Heitin orille varaamani loimen päälle ja lähdettiin jäähdyttelykävelyille katselemaan maastoreittejä.
Käveltiin jotain tietä pitkin laitumien ohi, jonka jälkeen avautuikin uimaranta, jonka ajattelin olevan Kaimon järvi. Jatkoimme kävelyä suuntaan x. Jonkun tallilaisen tosiaan pitäisi joku kerta tulla näyttämään minulle hieman maastoja. Roope oli taas oma rauhallinen itsensä. Käveltyämme hetkisen metsäpolkua pitkin käännyimme ympäri ja lähdimme tallia kohti. Tallissa purin Roopen varusteista ja pistin loimi päällä pihattoon. Vein Roopen tavarat paikoilleen ja autoin Hannea päiväheinien jaossa. Kävin vielä sanomassa heipat hevosille ja lähdin kotia päin itsenäisyyspäivää viettämään.
Haha, olisitpa nähnyt työntekijämme Merin ilmeen kun hän löysi suklaat toimistosta. Lapselle karkkia! : D Toki me muutkin olimme aivan haltioissamme, Jukolan naiset tuntuvat kaikki olevan enemmän tai vähemmän suklaafanaatikkoja...
Meidän parhaimmat maastot on kyllä vähän vaikea löytää, jos ei vielä tunne paikkoja. Teitä pitkin toki pääsee yksinkin, mutta metsäreitit ovat vähän piilossa. Minähän voisin joku kerta lähteä vaikka jollain tallin suomenhevosista esittelemään maastopolkuja? (: Kaimonjärvi on näin talvella todella upea ja sen pystyy kiertämään melkein ympärikin halutessaan.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
|
|
murke
Tuttu kasvo
Posts: 7
|
Post by murke on Dec 8, 2014 13:50:52 GMT 2
Liikuntaa poneille 08.12.2014
Nappasin poikaystävältäni auton avaimet ja lähdin ajamaan kohti jukolaa. Tänään olisi Halin ensimmäinen liikutuspäivä jukolassa. Myös Roope pitäisi jotenkin liikuttaa, ettei herralle tule liian montaan vapaapäivää. Saavuin tallinpihaa ja parkkeerasin auton. Heposet mutustelivat heiniään tarhoissa. Menin talliin, jossa Meri harjaili Lassia.
- Mooi, huikkasin työntäyteiselle naiselle.
- Ai moi! Meri vastasi iloisesti
- Ootko ratsastamaan menossa? kysyin.
- Joo, ajattelin Lassin kanssa käydä vähän maneesissa työskentelemässä, tuu mukaan ihmeessä jos haluat, Meri ehdotti.
- Voisinpa tullakkin, mutta kerkeänköhän teidän mukaan, kun Hali on vasta tarhailemassa, sanoin.
-Kyllä sä kerkeet, mäkin vasta hain Lassin ulkoa, Meri vastasi.
Lähdin hakemaan Halia tarhailemasta. Märkä suomenhevostamma tuli iloisesti hirnahtaen portille odottelemaan. Napsautin riimunnarun kiinni Halin riimuun ja lähdin taluttamaan tammaa sisään. Jätin Halin hetkeksi karsinaansa ja hain tamman harjat ja varusteet. Harjailin Halin pikaisesti, vaikka olisin halunnut pitempään helliä mussukkaani, kun se näytti niin nauttivan harjauksesta. Varustin Halin ripeästi ja juuri kun olin valmis, Meri huikkasi yksityissiiven ovelta lähtevänsä jo maneesille. Sanoin tulevani ihan kohta perässä. Laitoin itselleni kypärän ja talutin tamman maneesiin.
Maneesissa mittasin jalustimet ja kiristin satulavyön. Sitten hyppäsin selkään ja lähdin verryttelemään käynnissä pitkin ohjin uraa pitkin. Maneesiin oli siirrelty puomeja pieniin sarjoihin, joten tänään voisinkin hieman jumpata Halia ravipuomeilla. Hetken käveltyäni keräilin ohjia ja aloin ratsastaa tammaa kunnolla kulmiin. Hali eteni ripeästi ja kuuliaisesti. Taivuttelin sitä paljon volteilla. Raviverryttelyt aloitettuamme Hali oli myös melko reippaalla tuulella, olihan se saanut muuteman ylimääräisen vapaapäivän muuton takia. Sain tehdä paljon puolipidätteitä saadakseni tamman kuulolle. Aloimme tulla ravipuomeja. Ensiksi Hali ei oikein tahtonut keskittyä puomeihin, vaan löntysteli yli ja jalat kolisivatkin puomeihin useasti. Yritin ratsastaa Halia niin, että se nostelisi jalkojaan hieman. Tein myös paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä. Hetken päästä puomit alkoivat jo sujua paremmin, kun löysin oikean tempon raville. Sitten aloimme nostella laukkaa. Laukkasin keskiympyrällä ja yritin hieman saada Halia paremmin hallintaan myös laukassa. Tammalla oli hirveästi energiaa, joten rauhallinen laukka vaikutti aluksi aivan mahdottomalta tehtävältä. Tein paljon laukasta raviin ja ravista laukkaan siirtymisiä, jolloin pikkuhiljaa aloin saamaan Halin paremmin kuuntelemaan pidättäviä apuja. Nyt tammalta alkoikin löytyä jo hyvä ja sopivan reipas laukka. Vaihdoimme suuntaa ja toiseen suuntaan myös hieman laukkaverryttelyä. Loppuun tein vielä ravissa pohkeenväistöjä. Hali oli nyt jo paljon paremmin kuulolla, joten pohkeenväistöt onnistuivat mammalta hienosti. Annoin halin ravata loppuun ihan pää pitkällä ja oikein venyttää kaulaansa, kunnes olikin jo loppukäyntejen aika. Olisin muuten lähtenyt kävelemään maastoon, mutta sateinen ilma ei oikein houkuttanut. Kävelin pitkät loppukäynnit ilman jalustimia ja juttelin samalla Merin kanssa niitä näitä. Kun olin kävellyt jonkun aikaa, laskeuduin selästä ja nostin jalustimet. Talutimme hevoset talliin.
Tallissa purin Halin varusteista ja annoin neidille pitkän rentouttavan harjauksen. Halia voisikin harjailla, vaikka koko päivän. Ihana on nähdä miten paljon neiti nauttii harjailusta. Selvitin myös harjan ja hännän takuttomiksi. Sain Halista jopa suht koht siistin näköisen neitokaisen. Loimitin tamman ja annoin sille hieman heinää karsinaan. En raaskinut ihan heti pistää Halia ulos sateeseen, vaan annoin sen hetken syödä heinää karsinassa. Vein varusteet ja hoitotarvikkeet varustehuoneeseen. Harjailin huvikseni odotellessa tallinkäytävää, kunnes sitten talutin Halin takaisin tarhailemaan. Ei neitiä pieni sade tuntunut yhtään haittaavan. Ihan iloisen näköisenä se palasi takaisin ulos.
Samalla reissulla hain Roopertin pihatosta. Roopellakin oli yksi välipäivä tullut liikutuksesta, kun matkasimme eilen näyttelyihin orin kanssa. Ori näytti hieman masentuneelta joutuessaan sisälle eroon uusista kavereistaan. Harjailin Roopea käytävällä, kunnes hain sen suitset ja suojat. Varustin orin niin, että kävisin hieman humputtelemassa sen kanssa ilman satulaa maneesissa. Talutin orin maneesiin ja hypin selkään jakkaralta. Lähdin kävelemään uralle. Kävelin vähäsen aikaa oria taivutellen ja tempoa muutellen. Kannustin orin raville ja keskityin vain vaikuttamaan tempoon istunnallani. Roope on vielä niin nuori ja sähläri, että aluksi ei oikein malttanut kuunnella istuntaani. Hetken ravailtuamme ori alkoi kuunnella paremmin. Ravissa teimme paljon siirtymisiä ja taivutteluita. Vähän samoja juttuja, kuin Halin kanssa aikaisemmin, mutta emme nostelleet ollenkaan laukkaa. Roopella on niin iso laukka, että en varmasti pysyisi selässä ilman satulaa. Vielä jos ori sattuisi heittämään pari pukkia niin ilmalento olisi taattu. Ratsastelin Roopellakin jonkun tunnin ennenkuin talutin sen talliin. Riisuin suitset ja suojat. Harjasin orin pikaisesti ja heitin loimen niskaan. Vein varusteet paikoilleen ja talutin orin pihattoon. Nälkä alkoi jo kurnia mahassani, joten minun oli aivan pakko lähteä kotiin syömään.
Ihanaa että me ollaan saatu noin aktiivinen tallilainen tänne Jukolaan. (:
Hali on kyllä niin suosikkini tällä hetkellä, se on niin mutkaton käsitellä ja sitä voisi todellakin aamutallin yhteydessä harjata vähän pidempääkin, jos vain aikaa riittäisi. <3 Pääsit testaamaan meidän pikkuista maneesiakin, toivottavasti se ei ole liian ahdas suomenhevosen askeleille, vaikka hyvin teillä ilmeisesti sujui, vaikka tamma olikin vähän vauhdikkaammalla tuulella. (:
|
|
murke
Tuttu kasvo
Posts: 7
|
Post by murke on Dec 10, 2014 10:37:50 GMT 2
Maastoilua Jukolan metsissä 10.12.2014
Join aamulla jo kolmatta kahvikupposta naamaan, kun tuntui, ettei millään saa itseään hereille. Ei auttanut jäädä lorvailemaan. Aamulla klo. 8 nimittäin iso rekka saapui talomme pihaan toimittamaan karsinaelementtejä. Poikaystäväni oli ottanut ne vastaan ja alkanut suunnittelemaan niitä navettaan. Onneksi navetta oli jo tarpeeksi korkea, joten enää ei tarvitsisi, kuin iskeä karsinaelementit kiinni ja korjailla hieman tarhoja. Paljon olisi vielä tekemistä, mutta toivoin mielessäni, että uuden vuoden jälkeen saisin pojat pihaan. Helpottaisi paljon varsojen kanssa työskentelyä.
Otin Henkalta auton avaimet ja lähdin ajamaan kohti jukolaa. Tähän aikaan aamusta, mitä minä käyn varmaan kaikki muut on töissä, joten saa melko rauhassa olla. Hyvähän se näin työttömänä, kun voi mennä tallille jo aamutuimaan. Parkkeerasin auton ja kävelin talliin. Tallissa Hanne ja Meri olivat työntouhussa. Mukana oli minulle tuntematon vaaleahiuksinen tyttö. Tyttö esittäytyi Idaksi. Ida vaikutti hieman ujolta, mutta kuitenkin mukavalta ja reippaalta hevostytöltä. - Lähtisitkö sä Hanne tänään mun ja Roopen kanssa maastoilemaan vähäsen? kysyin. - Joo kyllä mä voin lähteäkkin. Pitäisiköhän ratsuksi ottaa vaikka Loki, sanoi Hanne. - Monelta lähetään? jatkoin. - Lähetään vaikka reilun tunnin päästä, Hanne sanoi.
Ilma oli taas harmaa, mutta onneksi ei tällä kertaa satanut mitään. Hain Halin tarhasta talliin ja hain harjat. Harjasin tamman nopeasti ja laitoin suojat jalkoihin. Tarkoitus oli tänään vähän irtojuoksuttaa mammaa. Talutin Halin maneesiin, jossa kävelytin hetken uraa pitkin ja taivuttelin tammaa maastakäsin. Kun olin kävelytellyt tarpeeksi, laskin halin irti ja maiskautin raville. Tamma ei ollutkaan samaa mieltä ravaamisesta, vaan lähti pukkilaukkaa eteenpäin. Seisoin hämmennyksissäni maneesin keskellä ja katselin Halin menoa. Yleensä tamma on varsin rauhallinen, mutta nyt energiaa tuntui vain riittävän ja riittävän. Hali on tainnut saada ihan uutta energiaa Jukolaan muuton jälkeen. Muuteman laukkakierroksen jälkeen Hali esitteli oikein ilmavaa ravia. Välissä se vaihtoi itsestään suuntaa ja ravaili toiseen suuntaan. Hali purki oikeastaan itsestään energiat pois. Välillä rauhoittelin tammaa menemään hitaampaa askellajia, mutta rauhoittelut menivät lähinnä kuuroille korville. Kun näin selvästi, että tamma väsähti, oli aika kävellä. Napsautin riimunnarun takaisin kiinni ja heitin loimen selkään. Kävelytin oikein pitkät ja palauttavat loppukäynnit. Aikaa juoksutukseen meni reilu puolituntinen, joten minulla oli hyvin aikaa vielä varustaa Roope. Tallissa riisuin halilta suojat ja vein loimi päällä tarhaan. Samalla reissulla otin Roopen mukaani varustuspuomille, johon olin kantanut jo orin varusteet.
Hannekin talutti Lokin varustuspaikalle. - Voitko hetken kattoa tän pojan perään, kun haen varusteet tallista? Hanne kysyi. - Joo voin toki, vastasin hymyillen. Otin Roopelta loimen pois ja laitoin hetkeksi puomin päälle. Kun Hanne tuli takaisin pyysin hänet vahtimaan vastavuoroisesti Roopea sillä aikaa, kun vein loimen kuivamaan. Tulin takaisin ja aloitin harjauksen. Roope ei olisi millään malttanut olla aloillaan, kun paras kaverikin oli vieressä. Harjaus olikin varmasti todella mielenkiintoisen näköistä, kun minun piti koko ajan katsoa jalkoihini, etten vain jäisi Roopen kavioiden alle. Kun olin harjannut, laitoin satulan selkään ja vyön kiinni. Laittelin suitsia ja suojia melko samaan tahtiin Hannen kanssa. Kun olimme valmiita irrotimme hevoset ja nousimme selkään.
Lähdimme kävelemään tallin takaa menevää hiekkatietä eteenpäin. - Näitä Jukolan parhaita maastoja on vähän vaikea löytää yksin, mutta mennään nyt katsomaan, sanoi Hanne. Kävelimme hetkisen hiekkatietä, kunnes siirsimme hevoset raviin. Seuraavaksi siltä avautui koivikkoinen suora metsätie, jossa oli muutema kaatunut risu ilmeisesti maastoesteinä. -Hypätäänkö nuo esteet, vai kierretäänkö? kysyi Hanne. - Voidaanhan me hypätä, vastasin.
Nostimme ravin kautta laukkaa ja suuntasimme pienille esteille. Roope hyppäsi esteet hyvin. Paljon paremmin, kuin kentällä tai maneesilla mennessä. Ori oli hieman reippaalla päällä, joten sain pidätellä ihan kunnolla. Esteiden jälkeen ravasimme hetken suoraan, kunnes siirsimme käynnille. Käännyimme hyvin pienelle metsäpolulle, joka johti pienille hiekkakuopille. Kiipeilimme kuoppia ylös jonkun aikaa. Todella hyvää reeniä Roopelle ja Lokille. Kun olimme kiipeilleet jatkoimme matkaa samean kuusimetsän läpi. Otimme pienet ravit leveällä polulla. Sitten tulimme pitkälle, suoralle hiekkatielle, jossa nostimme taas laukkaa. Roope hieman innostui ja heitti komean pukkisarjan. Onneksi pysyin selässä, eikä kummempia sattunut. Pian olimme lähellä tallia, joten otimme käyntiin ja kävelimme tallille.
Kiinnitin Roopen varustuspaikalle ja riisuin varusteet. Harjasin orin karvat suoraksi ja loimitin. Veimme hevoset ulkoilemaan pihattoon. Sittenpä hevosten liikutushommat olivatkin jo valmiita, joten putsailin varusteita hetkisen ennen kuin lähdin kotiin.
Toivottavasti maastovalikoimamme selkeytyi hieman. (: Maastoesteitä voi muuten käydä kokeilemassa myös tuolla meidän kesannolla. Näin talviaikaan se on tietty vähän hankalaa, kun on vähän liian paksu hanki ponnistamiseen, mutta etenkin kesällä kannattaa käydä kokeilemassa. Välillä järjestämme pieniä maastoestekisojakin, jota saa tulla seuraamaan tai vaikka osallistumaan. (; Roope on kyllä suloinen tapaus, sääli kun joudutaan siitä luopumaan, vaikka tosi hyvä kyllä on, kun saatte jätkät ihan omaan pihaan. (: Ja eihän tästä pitkälti ole moikkaamaankaan tulla!
|
|
murke
Tuttu kasvo
Posts: 7
|
Post by murke on Dec 24, 2014 9:56:00 GMT 2
Hyvää joulua 24.12.2014!Pakkanen kipusi jouluaaton aamuna -20 asteeseen. Naama jäätyi heti ovesta ulos astuttuani, joten olin laittanut päälleni ihan järkyttävän kasan vaatetta. Jouluisena perinteenä olisi tarkoitus lähteä joulumaastoon. Tällä kertaa Hali saa lähteä hevoskaveriksi. Jukolaan saavuttuani menin tervehtimään heppojani tarhoille. Roope oli kasvattanut kunnon talvikarvan, joten se ei paljoa loimia tarvinnut. Hali taas oli hieman jättänyt karvan kasvattamisen välistä, joten sille on pakko työntää loimi päälle näin pakkas aamuina. Tallilla Hanne oli työntouhussa karsinoiden kimpussa. Talliin oli koristeltu upea joulukoristelu. Hevosten karsinoiden eteenkin oli tuotu joulukuusia, jotka olivat jääneet yli myytävistä kuusista. Moikkasin Hannea ja hain Halin karsinan eteen harjat, suitset ja uuden loimen. Lähdin hakemaan tammaa tarhasta.Napsautin riimunnarun kiinni ja talutin Halin sisään karsinaansa. Aloin harjata neitiä. Hali oli kerännyt lyhyeen aikaan jo huimat suoritukset kouluradoilta. Roope myös on päässyt aloittelemaan kisahevosen elämää ja silläkin sijoitukset alkavat jo näyttää kahdenkympin luokkaa. Harjasin Halia hetken aikaa, kunnes viskasin uuden loimen päälle. Meidän oli tarkoitus lähteä maastoon loimen kanssa, ettei Hali-raukka jäätyisi huonon talvikarvansa takia. Laitoin Halille myös suitset päähän, jonka jälkeen oltiinkin valmiita lähtemään. Suuntasin tamman kanssa ulos ja pompin pölkyn päältä selkään. Keräilin ohjat ja lähdin kävelemään metsään päin. Otin varalta kännykkäni mukaan, jos sattuisi jotain tai eksyttäisiin niin olisi ainakin navigaattori. Hali oli yllättävän rauhallisella päällä, eikä koko aikaa katsellut puskia. Vähän se haikaili ja kääntyili tallille päin, kun kaverit hirnuivat sille tervehdykseksi. Ratsastimme käyntiä metsäpolulle, jossa oli valtavia kuusia ympärillä. Maisemat oli ihanan lumiset ja välillä jouduimmekin tarpomaan umpihangessa. Tulimme suoralle lumiselle tielle, joka kesäisin on pehmeää hiekkaa. Ajattelin nostaa ravia ja laukkaa. Kannustin Halin ensin raviin. Tamma lähti raville korvat höröllä ja eteni hyvinkin reippaasti. Hali nosti melkein itsestään laukkaa pienen ylämäen tultua. Laukassa Hali heitti pienen ilopukin, mikä ei olekaan yhtään tamman tapaista. Pukin jälkeen laukka jatkui vielä hetken, ennenkuin oli kävelyn aika. Jatkoimme koivumetsässä olevalle leveälle polulle käynnissä. Pian vastassa olikin kaatunut puunrunko, jolla oli korkeutta ehkä 40cm. Nostin laukkaa ja hyppäsin puunrungon yli. Tällä kertaa Hali jaksoi jopa nostella jalkojaan, joten se ei osunut onneksi puunrunkoon. En kyllä Halin kanssa enempää uskaltaisi maastoesteitä hyppiä, kun tammalla nuo jalat aina jäävät vähän laahaamaan maata. Kävelimme loppupolun, kunnes tulimme jonkunlaiselle rantatielle. Tällä kertaa meidän piti tarpoa taas umpihangessa päästäksemme eteenpäin. Kävelimme jo tallille päin, joten matkaa ei enää olisi paljon. Loppumatkan pelkästään kävelimme, mutta minun piti mennä kentälle taluttelemaan vielä loppukäyntejä, kun umpihanki oli kestänyt tallille asti. Loppukäyntejen jälkeen talutin Halin karsinaan ja riisuin suitset. Heitin jäähdyttelyloimen päälle vielä toppaloimen ja vein Halin takaisin tarhaan. Putsailin vielä vähän harjoja ja kävin antamassa hevosille kuppiin pienet jouluherkut. Lakaisin vielä tallinkäytävän ja sitten oli aika minunkin lähteä joulunviettoonMukava nähdä sinua vielä näin jouluaattonakin! Kävin itsekin aamusella pienellä jouluretkellä Unskin kanssa. Ihanaa kun tänä jouluna oli lunta! <3 Hevosetkin nauttivat kun ei ole kuraa joka paikka täynnä. Anteeksi muuten kiireisyyteni tallissa, minunkin piti mennä pistämään ruokia valmiiksi jouluvieraille. Vanhempani sieltä tosin vain tulivat, mutta kuitenkin.
Hauskaa joulua sinulle ja Halille ja Roopelle! <3
|
|