Post by Hanne on Apr 19, 2017 12:58:25 GMT 2
Kasvattivalmennuspäivä 28.4.
Perjantaina Jukolan tallipihalla käy toivon mukaan vilinä, kun saamme ihastella tilalta lähteneiden kasvattien kehitystä suloisesta varsasta upeaksi ratsuksi. Kaikki Jukolassa syntyneet hevoset shetlanninponeista suomenhevosiin ovat tervetulleita mukaan valmennuspäivään.Valmennuspäivä sisältää neljä ryhmävalmennusta, joihin ilmottaudutaan oman tason mukaan. Kustakin valmennuksesta kirjoitetaan valmennuspohja, johon lisätään jokaiselle ratsukolle lyhyet henkilökohtaiset kommentit. Mitä enemmän kerrot ratsusi taustoista valmennukseen osallistuessasi, sitä kattavamman kommentin saan kirjoitettua.
Valmentajana toimii tallin omistajatar, Hannele Taivalvaara. Valmennukset pidetään Jukolan maneesissa ja jokaiseen ryhmään mahtuu enintään kolme ratsukkoa! Sama hevonen voi osallistua yhteensä kahteen ryhmään, mutta vain yhteen kouluvalmennukseen ja yhteen estevalmennukseen.
Ilmottautumiset tehdään 27.4. mennessä tähän ketjuun muodossa ratsastaja - ratsu (ratsun sivujen osoite). Kerro ilmoittautumisessa myös vapaasti kuulumisianne, miksi juuri te tarvitsisitte valmennusta, kehityskohteita tai muuta oleellista informaatiota valmennuksen suhteen.
Kouluryhmä 1: Lennokkaat lisäykset (Helppo C/B)
Elli Mäkioja - Jukolan Ponne
Felissa - Jukolan Lorulikka
Valmennuspäivä aloitettiin kouluryhmällä, johon oli ilmottautunut kaksi ratsukkoa. Seurasin mielenkiinnolla jukolalaisten suomenhevosten alkuverryttelyä ja ihastelin kuinka hienoja ja komeita niistä pikkuisista pörröisistä varsanpalleroista olikaan tullut vuosien saatossa. No jaa, olihan tässä vähän hiomisen varaakin, totesin itsekseni, kun katselin Ellin ja Ponnen menoa. Suomenhevosruuna rymisteli juuri menemään C-päädyn kulmat suoriksi, kuin pahempikin ex-ravuri.
"Elli tee puolipidäte ja pari käyntisiirtymistä seuraavalla pitkällä sivulla, että saat sitä vähän enemmän kuulolle. Seuraavassa päädyssä keskity ratsastamaan kulmat. Siirry vaikka tarvittaessa käyntiin tai tee voltti sinne kulmaan, kunhan se Ponne ei vain juokse niiden läpi", ohjeistin ruunan ratsastajaa.
Valmennuksen toinen ratsukko puolestaan näytti varsin hyvältä. Loruli (miten suloinen lempinimi!) ravasi tahdikkaasti Felissan taivutellessa sitä volteille ja pääty-ympyröille.
"Aletaan sitten hommiin, jos hevoset tuntuvat vetreiltä. Ponnekin näyttää siellä jo olevan vähän paremmin hallinnassa! Jatketaan sen verran vielä taivuttelua, että tullaan kolmikaariselle kiemurauralle sieltä C-päädystä. Ensin käynnissä, sitten harjoitusravissa. Ja keskittykää ratsastamaan hyvät kaaret asetuksineen. Keskihalkaisijalle aina suoristus noiden puomien väliin", ohjeistin ratsukoita.
Ensimmäisenä kiemurauralle lähte Elli Ponnen kanssa. Käynnissä ruuna näytti ihan hyvältä, eikä häseltänyt läheskään niin paljoa kuin ravissa.
"Aseta vaan rohkeasti Elli siinä kaarella. Oikein hyvä suoristus!"
Loruli suoritti kiemurauran käynnissä todella hienosti, mutta ravissa tamma ei oikein olisi viitsinyt taipua.
"Taitaa olla vielä jotain mammaloman aikaisia jäykkyyksiä, se näyttää nimittäin vähän kireältä etenkin tähän oikeaan kierrokseen. Pyydä sitä vaan nätisti, mutta päättäväisesti taipumaan vähän, se tekee sille ihan hyvää. Muista myös ylläpitää tahti! Nyt se meinaa hyytyä kaarien kohdalla."
Ponnella vauhdin hyytyminen ei taaskaan ollut ongelma, mutta suorat tiet ja taipuminen tahtoivat taas unohtua. Pari viimeistä kertaa ravissa menivät kuitenkin huomattavasti paremmin kuin aluksi.
"Otetaan sitten hetkeksi käyntiin ja voitte antaa ohjaa. Felissa muistaa pitää Lorulilla tahtia yllä", sanoin vapauttaen ratsukot kiemurauralta. "Jatketaan kohta vähän laukalla, jonka jälkeen työstetään oikein kunnolla niitä luvattuja lisäyksiä."
Välikäyntien jälkeen ohjeistin ratsukoille seuraavan tehtävän, jossa tehtäisiin toisella pitkällä sivulla lisättyä käyntiä ja toisella laukannosto. Lyhyille sivuille saisi halutessaan tehdä pysähdyksen tai voltin, mikäli hevonen tuntui sellaista tarvitsevan.
"Ponnella on vauhti kyllä hyvin hallussa, mutta tahti ei. Toisin sanoen se vain kaahottaa nyt keskikäyntiä sen sijaan, että venyttäisi itseään ja työskentelisi takaosallaan, kuten lisäyksessä kuuluu. Tee Elli muutama puolipidäte, mutta aktivoi sitä samalla pohkeella ylös ja eteen... Juuri noin! Hyvä!"
Laukka suomenhevosruunalla näytti melko raa'alta ja hätäiseltä, mutta se annettakoon anteeksi Ponnen taustat huomioonottaen. Kehotin Elliä jatkamaan laukkaa vielä pääty-ympyrälle, jossa ratsastaja saikin sen suunnilleen taas hallintaansa.
Loruli alkoi muutaman laukkapätkän myötä löytää kadoksissa olleen moottorinsa ja käyntilisäykset alkoivat näyttää aika hyviltä.
"Hyvä Felissa, kehu sitä! Nyt alkoi takapääkin vihdoin toimia, huomasitko? Voit seuraavalla laukkasuoralla koittaa vähän säädellä laukkaa."
Laukkojen jälkeen jatkettiin yhä samantapaista harjoitusta, joskin käyntisivulle tehtäisiin nyt temponvaihteluita lisäysten sijaan ja laukkasivulla otettiin puolestaan lisäys ravissa.
"Nyt saatte valita teettekö lisäyksen harjoitus- vai kevyessä ravissa. Kumpi tuntuu helpommalta. Suosittelen silti harjoitusravia, sillä siinä pääsette paremmin tuntemaan hevosen liikkeet. Täällä toisella pitkällä sivulla ratsastetaan käyntiä oikein huolellisesti. Voitte ensin vähän hidastaa sitä ja sitten taas nopeuttaa. Lyhyille sivuille sitten voltteja niin päästään jo aloittamaan loppuverkkojakin."
Ponne yllätti ravilisäyksissä ja alkoi selvästi miettiä mitä se Elli siellä selässä siltä oikein halusi. Temmonvaihtelut käynnissä tekivät sille selvästi hyvää ja voisikin olla hyvä idea aloittaa seuraavalla kerralla niillä. Loruli alkoi jo hieman hyytyä ravilisäyksissä vaikka se oli vasta lämmennyt laukoista. Tammalla oli kunto vielä silminnähden alhaalla ja sitkeä treeni palautumispäivät mukaan lukien tekevät sille varmasti hyvää. Voisin suositella myös hierojaa helpottamaan tiineyden aikana jumiutuneita lihaksia.
Kouluryhmä 2: Keskiaskellajeista kokoamiseen (Helppo A + Vaativa B) TÄYNNÄ
Tuulia T. - Jukolan Järvineito
Varpu - Jukolan Matruusi
Melina - Jukolan Jalavatar
Edellisen parivaljakon vielä tehdessä loppukäyntejä otin maneesiin sisään seuraavan kouluvalmennusryhmän. Tähän ryhmään oltiinkin saatu kolme ratsukkoa ja tarkoitus olisi käsitellä hieman vaativampia asioita kuin edellisen ryhmän kanssa. Kehotin ratsukoita aloittelemaan itsenäset alkuverryttelyt samalla, kun kipaisin itselleni tallista kupin kaakaota. Neljä valmennusryhmää yhden päivän aikana oli aikamoinen suoritus, saa nähdä kuinka selviän vielä estevalmennukset kouluratsastuksen perään...
"Okei! Aloitetaanpas sitten. Tai voidaan oikeastaan jatkaa vielä vähän alkuverryttelyjä niin, että teette kevyessä ravissa lyhyillä sivuilla pysähdyksen ja pitkillä käyntisiirtymisen. Näin saadaan hevosia vähän kuulolle ennen kokoamisia", kerroin ratsukoille, jotka tekivät työtä käskettyä.
Silmäilin vuoron perään kasvatustyöni tuloksia. Aivan upean näköinen ori Matruusi pärjäsi hienosti tammaporukassa, osittain varmasti siksi, että Varpu piti sen koko ajan työntouhussa. Matruusilla näytti olevan vähän samaa ongelmaa kuin Ponnella edellisessä ryhmässä - vauhtia oli vähän liikaa suhteessa tarkkuuteen. Siirtymiset näyttivät kuitenkin tehoavan hyvin ja ori lopetti hyvin pian kaahottamisensa ravissa. Seuraavaksi katseeni tavoitti Tuulian ja Ritu-tamman. Vaalea tamma aukoi hieman suutaan pysähdyksissä ja viskasi välistä vihaisesti häntäänsä Tuulian pyytäessä sitä eteen päin. Pääasiassa se kulki kuitenkin hyvässä peräänannossa ja sen askellus oli kaunista ja ilmavaa.
"Koita Tuulia pidättää etenkin pysähdyksissä enemmän istunnalla. Se protestoi nyt kovin kättäsi vastaan. Ajattele pysäyttäessäsi, että puhallat kaiken ilman ulos keuhkoistasi. Samalla tunnet syvien vatsalihastesi aktivoituvan, mikä jarruttaa hevosen liikettä", vinkkasin Ritun ratsastajalle.
Eteeni lyhyelle sivulle pysähtyi seuraavana Melina Jalavattarella. Tamma oli omaan silmääni todella kaunis ja omalla tavallaan yksi tärkeimmistä kasvateistani, olihan sen isä edesmennyt Kalevan Ujo-Lemminkäinen. Jalavatar näytti toistaiseksi suorittavan tehtävät varsin helposti, joten tyydyin toistaiseksi vain kehumaan Melinaa.
Alkuverryttelyistä jatkettiin keskiaskellajeihin.
"Herätellään hevosten liikkumahaluja vähän seuraavasti. Tulkaa kaikki isolle pääty-ympyrälle tänne L-päätyyn. Ympyrällä mennään aluksi keskikäyntiä, jollaista itse asiassa tavallisen käynnin tulisi aina olla. Siis aktiivista ja matkaavoittavaa, muttei kuitenkaan niin äärimmilleen vedettyä, kuin lisätty käynti", selitin ryhmälle seuraavaa tehtävää. "Ympyrältä poistutaan yksitellen siirtyen ennen kulmaa harjoitusraviin ja heti kulmasta käännetään lävistäjälle, jossa ratsastetaan keskiravia. C-päädyssä kootaan ravia, kunnes käännetään jälleen lävistäjälle ja ratsastetaan keskiravia takaisin L-päätyyn, jossa käyntiin ja pääty-ympyrälle. Matruusi voi vaikka aloittaa."
Punaruskea ori siirtyi reippaasta käynnistä helposti raviin, joskin kulma jäi vähän kehnoksi ja lävistäjä meni hieman rymistellen.
"Ota Varpu se kiinni siellä päässä ja hidasta liikettä istunnalla. Hyvä, muista puolipidätteet. Pidä käsi pehmeänä vaikka kokoatkin sitä. Ja nyt ratsasta hyvin kulmaan, ajattele ratsastavasi seinän läpi. Noin ja sitten taas lävistäjälle, mutta muista rauhoittaa istunta. Paljon parempi!"
Seuraavana tehtävälle lähti Melina Jalavattaren kanssa. Kulma oli oikein siisti, mutta keskiravi jäi vaisuksi.
"Teepä Melina sinne toiselle sivulle voltti kootussa ravissa. Pidä tahtiä yllä pohkeella, nyt se meinaa pysähtyä. Hyvä. Ratsasta huolellinen voltti ja pidä tahti. Sitten kulmaan ja lävistäjälle. Ja eteen! Noniin, löytyihän sitä lennokkuutta sieltä. Tee seuraavallakin kerralla voltti C-päätyyn, josko tamma vähän innostuisi enemmän."
Ritu esitti heti alkuun oikein hienon keskiravin, mutta vastusteli Tuulian pidättäviä apuja päädyssä.
"Muista Tuulia sama kuin äsken pysähdyksiä tehdessä. Hengität syvään ja tunnet kuinka vatsalihakset aktivoituvat jarruttaen liikettä. Se on jo riittävä puolipidäte Ritulle. Nyt voit tehdä kootessa ohjilla pehmeän puolipidätteen, pidä pohje lähellä tukemassa sitä. Jaksa vaan pitää vatsalihaksilla, tiedän että se on tuskaista. Noin, sitten kulma ja lävistäjälle. Ritu näyttää olevan sitä mieltä, että se selviäisi tehtävistä yksinkin, mutta sun pitää vaan mennä mukaan ja ratsastaa sitä pehmeästi, mutta päättäväisesti."
Muutaman toiston jälkeen annoin ratsukoiden kävellä ennen viimeistä tehtävää.
Loppuun otettiin vielä laukkaharjoitus. Pyysin ratsukoita ratsastamaan toisella pitkällä sivua koottua käyntiä aina seuraavaan kulmaan saakka, jonka jälkeen takaisin keskikäyntiin ja lyhyen sivun keskeltä nostettiin laukka. Laukassa ratsastettiin laukkaympyrä, joka kulki edellisestä valmennuksesta jääneiden puomien välistä. Laukkaympyrällä tavoitteena oli työstää laukkaa takaa aktiiviseksi, mutta niin, että hevonen kuitenkin kantoi hyvin itsensä. Haettiin siis kokoamista.
"Hyvä Tuulia! Ritu ei näytä enää yhtään niin happamalta kuin alkutunnista. Pidä käsi yhä paikallaan ja ratsasta laukkaa rohkeammin istunnalla", sanoin juuri ympyrälle saapuneelle ratsukolle.
"Älä anna sen lähteä itse laukkaan Varpu. Noin juuri, sinä päätät koska laukataan, vaikka sillä Matruusilla varmaan riittäisikin virtaa vaikka muille jakaa. Ja nyt puolipidätteet... ihan hyvä. Ensi kerralla koita ajatella laukkaa vielä hieman enemmän ylämäkeen niin, että Matruusi oikein työntäisi sitä takaosallaan."
"Melina aktiivinen käynti!" muistutin seuraavana ympyräpäätyyn saapuvaa ratsukkoa. "Valmistele laukannosto... Hyvä. Pidä laukkakin aktiivisena ja voit vähän pyytää eteenkin, jotta sinulla on jotain mitä koota. Noniin loistavaa! Teille riittää tältä erää, voit siirtyä loppuverryttelemään ravissa."
Porukan kävellessä annoin vielä ohjeita hevosen ratsastamiseen pitkäksi ja rennoksi, eteen ja alas. Matruusi pääsi hetkeksi talliin lepäilemään, mutta tammakaksikko jatkaisi vielä estevalmennukseen.
Esteryhmä 1: Puomeilta pystyesteille (50-80cm)
Tuulia T. - Jukolan Järvineito
Melina - Jukolan Jalavatar
Pienen hengähdystauon jälkeen jatkettiin tammavoittoisella porukalla esteiden parissa. Hevoset olivat jo vetreinä edellisestä valmennuksesta, mutta kehotin heitä silti jumppailemaan vielä laukassa. Erityisesti Jalavatar saisi vähän kerätä kierroksia estevalmennusta varten. Ratsukoiden verrytellessä järjestelin jo kentällä valmiina olevat neljä kavalettipuomia viuhkaksi C-päätyyn pääty-ympyrälle. Tallityöntekijä Meri ja Varpu edellisestä valmennuksesta tulivat onneksi myös avukseni ja saimme ennätysajassa pystytettyä kaksi ristikkoa toiselle pitkälle sivulle. Suhteutetulle välille tuotiin myös tolpat valmiiksi seuraavaa estevalmennusta varten, mutta puomit jätettiin ponnistuspuomeiksi ristikoille.
"Noniin, mennäänpä sitten suoraan asiaan. Miltäs se Jalavatar tuntuu? Taisi se vähän jo herätä tuossa laukkaillessa. Ja Ritukin jaksaa vielä mukana - taitaa tosin vauhtia olla jo liikaakin? Jankkaan sulle Tuulia taas siitä kevyestä kädestä. Nyt esteillä se näyttelee erityisen tärkeää osaa ja saatkin itseasiassa keskittyä olemaan tekemättä kädellä juuri mitään. Mutta tulkaas nyt alkuun tänne C-päätyyn isolle ympyrälle."
Pyysin ratsukoita ratsastamaan viuhkapuomit ensin ihan vaan käynnissä ja keskittymään siihen, etteivät puomit kolise. Kun molemmat näyttivät suoriutuvan käynnissä mallikkaasti, kehotin ratsukoita siirtymään raviin. Nyt Jalavatar yllätti kaikki rynnimällä puomeista läpi kuin höyryjuna. Näytti siltä, ettei Melinakaan ollut ihan varautunut tähän.
"Oho! No löytyihän se moottori! Otapa seuraavalla kerralla selkeät puolipidätteet mukaan ja ratsasta se puomien yli niin, että sinä päätät tahdin", naurahdin.
Ritulle puomit näyttivät tekevän oikein hyvää. Tamma sai keskittyä kaahotuksen ja kiukkuilun sijaan nostelemaan jalkojaan ja Tuuliakin keskittyi hyvin käyttämään vatsalihaksiaan.
"Nostan nyt nämä puomit kavaleteiksi. Sama tehtävä yhä ja jatketaan kevyessä ravissa. Nyt on erityisen tärkeää muistaa taas ne iänikuiset puolipidätteet. Puomit antoivat paljon anteeksi, mutta kavaleteilla vaaditaan jo tarkkuutta."
Jalavattarella pidätteet alkoivat jo mennä lävitse ja pääsinkin kehumaan Melinaa ja tammaa heti ensi yrityksellä. Ritulla taas homma ei sujunut ihan niin hyvin kuin puomeilla. Tamma tuli kavaleteille kyllä nätisti, mutta veti korvat niskaa vasten heti ensimmäisen kavaletin jälkeen. Koko suoritus näytti todella jäykältä ja tehtävän päätteeksi se potkaisi vihaisesti ilmaa ja näytti olevan valmiina pukittamaan. Joku oli selvästi nyt vinossa.
"Tuopas Ritu hetkeksi tänne keskelle ja hyppää alas. Melina voi jatkaa normaalisti", ohjeistin ja autoin Tuuliaa riisumaan tamman satulan. "Huomasin ettet ollut kyllä yhtään suussa kiinni, eli siitä tuskin kiikastaa tällä kertaa."
Tunnustelin tamman selkää ja ristiselän paikkeilla, juuri ennen lautasia se veti korvansa luimuun ja nosti takajalkansa varoitukseksi.
"Onkohan satula varmasti sopiva? Jotain sillä selvästi on täällä selässä, veikkaisin kuitenkin ihan tavallista jumia. En kyllä suosittele, että jatkatte enää valmennusta tänään", totesin pettyneelle Tuulialle.
"Hanne hei! Ida tuli juuri Venlan kanssa maastosta! Eikä tamma varmaan siitä rikki menisi, jos se vielä hyppäisi parit esteet perään?" tallityöntekijä Meri huusi äkkiä katsomosta. "Mä voin kyllä huolehtia Ritusta sillä aikaa."
Näin sitten sovittiin ja Tuulia sai loppuvalmennuksen ajaksi lämmitellyn lainaratsun alleen.
Lopuksi harjoiteltiin suhteutettua väliä kahden ristikon avulla, jotka nostin muutaman suorituksen jälkeen pystyesteiksi.
"Upeaa Melina! Nyt se näyttää olevan hyvin tasapainossa ja moottoria on tarpeeksi muttei liikaa. Kiinnitä vielä huomiota askeleisiin esteiden välillä. Nyt kun sinulla on vetreä ja kuulolla oleva hevonen alla, voit vähän säädellä laukkaa. Se yltää kyllä seuraavalle esteelle neljälläkin askeleella, mutta koeta saisitko venytettyä välin viiteen", ohjeistin Melinaa, joka oli juuri suorittanut estetehtävän.
Laskin taaimmaisen esteen 80 senttimetristä 60 senttiin ennen Tuulian ja Venlan vuoroa.
"Okei, Venla ei ole mikään estehirmu, mutta ihan hyvin sen pitäisi silti päästä näistä yli. Kuten jo huomasitkin, se on vähintään yhtä tarkka käden kanssa kuin Ritukin. Pidä suuhun koko ajan pehmeä tuntuma, mutta tee pidätteet enemmän vatsalihaksilla, kuten kouluvalmennuksessakin jo opimme", kerroin Tuulialle, joka oli seuraavana vuorossa. "Puolipidäte, rauhoitu hyppyyn, kevyt pidäte... yks, kaks, kolme, neljä, vii-.. Ei haittaa, uudestaan!"
Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen päästin väsyneet ratsukot loppuverryttelemään itsenäisesti. Meri lupasi vaihtaa Tuulian kanssa hevosia ja huolehtia Venlan takaisin tarhaan. Itse käytin pienen tauon hyväkseni ja lähdin hakemaan itselleni lisää kahvia. En muistanutkaan kuinka rankkoja tällaiset valmennuspäivät olivatkaan.
Esteryhmä 2: Satasen sarjat (90-110cm)
Elli Mäkioja - Jukolan Ponne
Varpu - Jukolan Matruusi
Viimeisen valmennuksen ratsukot saapuivat maneesiin samaan aikaa kun itsekin palasin kahvinhausta. Kouluryhmissä aamulla olleet Ponne ja Matruusi ratsastajineen olivat saaneet kerätä hieman energiaa.
"Kävelkää vaan muutama kierros alkuun ja aletaan sitten verrytellä kevyessä ravissa. Tehkää laajoja kaaria ja ympyröitä. Varpun kannattaa ottaa Matruusin kanssa myös siirtymisiä ja pari pysähdystä, jotta saadaan se heti kuulolle. Ponne näyttää aika hyvältä nyt, mutta ei sillekään ole pahitteeksi tehdä muutamia käynti-ravisiirtymisiä", ohjeistin ja aloin kasata kolmatta estettä pitkälle sivulle sarjaksi.
Kaksi pystyä edellisestä valmennuksesta olivatkin jo valmiina, mutta laskin niistä ensimmäisen ristikoksi helpottamaan tehtävää.
"Aletaan sitten hommiin. Alkuun tehdään samankaltaista harjoitusta kuin edellinenkin ryhmä, eli kavaletteja pääty-ympyrällä", selostin ensimmäisen tehtävän. "Aloitetaan ravissa. Joudutte ehkä lyhentämään tai pidentämään hevosen askelta."
Ponne hölkötteli tehtävän yllättävänkin hyvin ja pääsin kehumaan Elliä.
"Hienoa! Käytä Elli tätä nyt hyödyksi ja muista tämä rauhallisuus ja rytmi, kun kohta siirrytään isommille esteille. Nyt se kuuntelee tosi hyvin ja keskittyy hienosti - kuten ratsastajansakin."
Matruusi sen sijaan ei suoriutunut niin loistokkaasti, vaan rymisteli suoraan kavalettien läpi kompastuen jokaiseen neljään.
"Aijai, seuraavalla kerralla taas selkeä puolipidäte ja pohje juuri ennen kavaletteja, jotta se tajuaa missä kohtaa niitä jalkoja piti nostaa. Myös vauhtia saat ottaa reilusti pois. Käännän nämä teille alkuun vähän matalemmiksi, tule vaan heti perään uudelleen."
Kun kavaletit alkoivat sujua ravissa molempiin suuntiin, nappasin välistä yhden pois ja teimme samaa harjoitusta vielä laukassa. Ponnelta alkoi taas löytyä hieman häsläenergiaa, mutta se taisi tällä kertaa johtua enemmän ratsastajasta kuin ruunasta itsestään. Parin muistutuksen jälkeen Elli malttoi olla säätämättä liikaa selässä ja homma alkoi taas sujua. Matruusikin alkoi päästä tehtävästä jyvälle, eikä enää teilannut kavaletteja.
"Okei, sitten käyntiin ja hetkeksi vapaat ohjat."
Jatkoimme valmennusta pitkällä sivulla sijaitsevalla sarjalla, jota lähdimme tulemaan heti alkuun laukalla. Halutessaan ennen sarjaa sai tehdä pääty-ympyrän. Ensimmäisellä kierroksella kolmoissarjan ensimmäinen este oli suurehko ristikko ja kaksi muuta tavallisia pystyjä. Korkeutta oli tässä vaiheessa keskimäärin 80cm.
"Turhaan himmailet Elli, ota vaan reipas tahti, jotta pääsette kaikista yli. Hyvä. Muista myödätä!" huutelin ensimmäisenä tulevalle ratsukolle ohjeita.
Seuraavana sarjalle ratsasti Varpu Matruusilla ja hän päätti tehdä ympyrän ennen sarjaa ottaakseen laukan paremmin hallintaan. Ori ehti kuitenkin hieman karata avuilta juuri ennen sarjaa ja kolautteli molemmat pystyesteet alas.
"Tulepa Varpu seuraavalla kerralla ravissa niin, että saat sen alusta alkaen kuulolle", neuvoin.
Matalampien esteiden sujuessa nostin pikkuhiljaa korkeutta, kunnes lopulta sarjan viimeinen este oli 100cm ja kaksi ensimmäistä 90cm. Elli alkoi selvästi vähän jännittää korkeuden noustessa ja teki esteiden välissä muutaman turhan pidätteen, mikä sai Ponnen tipauttamaan kahden viimeisen esteen puomit. Yritteliäs ruuna ei kuitenkaan kieltänyt, vaikka sillä olisi ollut siihen aihetta.
"Koita Elli vaan istua rauhassa ja antaa Ponnen tehdä työt sarjalla. Korkeintaan voit kannustaa sitä viimeisellä pystyllä, mutta syytä pidättämiseen ei ole. Tule vaan heti perään uudelleen."
Toisella kertaa Elli otti selvästi neuvoista vaarin ja ratsukko teki loistavan suorituksen.
"Hyvä! Tämä riittää teille tätä sarjaa, voitte mennä hetkeksi kävelemään", sanoin kehuen. "Sitten Varpu ja Matruusi."
Ori lähti sarjalle taas aivan liian lujaa, mutta Varpu otti sen kiinni ennen ensimmäistä estettä ja käänsi voltille.
"Hyvä ratkaisu, nyt kun se kuuntelee, voit rauhoittua hyppyyn. Hyvä, anna tukea...hienosti! Ops!"
Viimeinen puomi kolahti alas, mutta muuten sarja sujui todella hyvin oriin lähtötilanteeseen nähden.
"Tule vielä kerran niin ei jää harmittamaan tuo pudotus", rohkaisin Varpua, joka sai kuin sai kuin saikin sarjan suoritettua viimeisellä kerralla puhtaasti.
"Haluaako jompi kumpi kokeilla vielä 110cm pystyä, vai tuntuvatko hevoset jo liian väsyneiltä?" ehdotin alkaessani purkamaan sarjaa. "Jos ei onnistu, niin lasketaan korkeutta, jotta saatte kuitenkin lopetettua onnistuneeseen suoritukseen."
Molemmat ilmoittivat haluavansa yrittää, joten korjasin kaksi muuta sarjan estettä pois jättäen viimeisen vielä pystyyn. Muokkasin siitä ristikon, jonka päälle sijoitin ylimmän puomin. Esteen eteen sijoitin vielä ponnistuspuomin helpotukseksi, sillä kumpikaan ratsukoista ei ollut hypännyt näin korkeita ennen.
"Okei, Elli ja Ponne voivat aloittaa", ilmoitin. "Nyt saat antaa sille kunnolla tukea pohkeella ja joudut varmasti kannustamaan ennen estettä. Älä jää missään nimessä ohjaan kiinni."
Ponne suunnisti rohkeasti esteelle, mutta ponnistus ei vain tällä kertaa riittänyt ja hyppy jäi hyvästä yrityksestä huolimatta matalaksi.
"Ei haittaa! Poistan yläpuomin niin saatte tulla vielä ristikon", sanoin ja kävin nappaamassa puolittain tippuneen yläpuomin sivuun. "Äläkä ole Elli yhtään harmissasi. Muistan hyvin kun otin karannutta ruunaa kiinni viime vuonna Ventoksen kisoissa ja nyt kun olen tänään tarkkaillut edistymistänne, on se ollut kerrassaan mahtavaa. Ponne on ihan kuin eri hevonen!"
Ristikko oli ratsukolle helppo nakki ja päästin vielä muutamien kehujen saattelemana Ellin tekemään itsenäistä loppuverryttelyä.
"Sitten Matruusi. Nyt sitä vauhtia ja energiaa saa vähän ollakin, kunhan se olet sinä Varpu, joka kertoo ponnistuspaikan", ohjeistin ratsukkoa, joka oli valmiina hyppäämään viimeiseksi.
Varpu toi Matruusin päättäväisesti esteelle ja orikin näytti keskittyvän ihan eri tavalla. Pari suoritti hypyn hienosti - hieman rimaa hipoen, mutta kuitenkin teknisesti hyvin.
"Hyvä! Ei sitten muuta kuin loppuverkkaa teillekin. Matruusikin on pärjännyt tosi hyvin tänään ja lyön vetoa, että sulla on Varpu vatsalihakset huomenna kipeinä. Toivottavasti saitte tästä päivästä jotain irti. Sen voin ainakin sanoa, että pikku-Matruusista on kasvanut todella upea ratsu!"
Leikitään, että tämä valmennus on erillisessä pikseliulottuvuudessa. 
Pikkuvirheitä