|
Post by Hanne on Jan 15, 2016 10:33:56 GMT 2
~ Tallikirja 2016 ~
Henkilökunnan turinoita ja tallivuorojen kuittauksia.
|
|
|
Post by Hanne on Mar 3, 2016 14:24:05 GMT 2
perjantai 1. tammikuuta // Micaela auttamassa tallitöissä
Taluttelin posket punaisina Lilliä kohti tallia. Olimme pitkästä aikaa vetäneet oikein kunnon estetreenin, ja Lillikin näytti väsähtäneen moisesta loikkimisesta. Kello oli vasta hieman yli neljä, mutta ulkona oli jo hämärää. Onneksi Jukolan pihassa oli kirkkaat valot, niin pimeissä pusikoissa vaanivat möröt eivät päässeet pelottelemaan meitä.
Olin luvannut hoitaa tänään iltatallin. Hevoset tulisi hakea sisään vasta viideltä, joten ehtisin ennen sitä putsaamaan Lillin varusteet ja järjestelemään tamman kaaoksen vallassa olevan varustekaapin. Lilli puolestaan saisi jäädä jo karsinaansa odottelemaan kaveriensa saapumista. Heitin fleece-loimen hikisen tamman päälle ja marssin varustehuoneeseen.
Kellon lyödessä viisi kuulin jonkun astelevan sisään talliin. ”Iltaa, ajattelin vaan tulla kattoon tarvitko sä apua tällä puolella?” Mari kysyi minut nähdessään. ”Kyllä mä pärjään. Mee sä työnarkomaani nyt vaan hoitaan toi päätalli, kun kerrankin pääset helpommalla”, minä naurahdin.
Ensin hain tallin takana sijaitsevista tarhoista Nillan ja Fuugon sisälle. Seuraavaksi suuntasin ykköstarhaan, jossa Anskun suomenhevosori Wilpuri jo odottelikin sisäänpääsyä. Sitten vielä Ama ja Stuart, ja koko porukka taisikin olla kasassa. Kun loimet oli riisuttu ja hevoset tarkastettu, lähdin hakemaan heinäkärryjä, jotka joku tallin työntekijöistä oli ystävällisesti jo täyttänyt. Hevoset vaikuttivat siltä kuin eivät olisi koskaan ruokaa nähneetkään sännätessään heinäkasojensa kimppuun. ”Ahneella on kakkanen loppu”, varoitin Lilliä kävellessäni tamman karsinan ohi. Tamma ei varoituksistani piitannut vaan jatkoi korvaansa letkauttamatta heinien hotkimista. Kävin täyttämässä heinäkärryt valmiiksi yöheinien jakoa varten ja jaoin sen jälkeen väkirehut hevosille. Marikin oli jo heittelemässä heiniä päätallin hevosille, kun kävin huikkaamassa hänelle illanjatkot.
|
|
|
Post by Hanne on Mar 3, 2016 14:58:11 GMT 2
torstai 3. maaliskuuta // kisahuumaa
Traileri toisensa perään ilmestyi Jukolan tallipihalle. Pian maneesissa alkaisivat pitkästä aikaa järjestettävät kolmipäiväiset estekilpailut. Tällaista suurtapahtumaa ei Jukolassa ollut hetkeen vietettykään. "Hanne! Voin varmaan käydä jo avaamassa kentän verryttelyä varten?" Meri juoksi minut kiinni kävellessäni tallille päin. "Joo avaa ihmeessä. Onhan Ida jo pistämässä buffettia pystyyn kaverinsa kanssa?" "Joo homma hanskassa. Ne tuomaritkin on jo maneesissa, eli mäkin voin siirtyä kohta kuuluttajan hommiin." "Hyvä. Mä meen tästä laittamaan hevosia valmiiksi." totesin lyhyen keskustelumme päätteeksi. "Ainiin Meri hei! Kiitos vielä ihan hirveästi, ilman teitä ahkeria talkoolaisia ei tämmösten tapahtumien järjestäminen edes onnistuisi."
Minulla oli täysi työ pistää hevosia valmiiksi tulevia kilpailuja varten. Tokihan käytin tilaisuuden hyväksi ja lisäsin muutaman jukolalaisenkin mukaan osallistujalistaan, nyt kun ei tarvinnut toimia kokoaikaisesti tuomarin tai kuuluttajan hommissa. Myös Ida osallistuisi ensimmäiseen kahteen ensimmäiseen luokkaan ponien kanssa. Olin kyllä niin onnekas, kun olin saanut tuollaisen lahjakkaan poniratsastajan töihin Jukolaan! Aloitinkin hevosten kuntoonlaittamisen poneista. Linkki ja Rulla olivat jo valmiiksi sisällä ja olimme eilen pesseet ja puunanneet kaikki kisoihin osallistuvat hevoset yhteistoimin Merin ja Idan kanssa. Sutaisin silti molemmat ponit pölyharjalla lävitse, sillä molemmat olivat yöllä makoilleet karsinanpuruissa. Varustin ensin shetlanninponiori Linkin, joka olisi ensimmäisenä osallistujalistassa. Rullan varusteet taas toin valmiiksi karsinan luokse. Jonkin ajan kuluttua Ida tulikin posket punaisina talliin ja vetäisi kypärän päähänsä. "Buffetti on pystyssä ja Miisa lupas hoitaa sitä kunnes pääsen täältä. Meen sitte vapauttamaan sen tauolle", tyttö selosti hengästyneenä. "Hieno homma. Tässä on sulle Linkki valmiina, voit mennä sen kanssa jo verryttelyyn kun teidän vuoro on ensimmäisten joukossa. Tuon sitten tän Rullan verryttelykentälle, niin sun ei tarvii ravata täällä. Tsemppiä, hyvin se menee!" sanoin kannustavasti hymyillen. "Okei, yritetään olla jyräämättä esteitä!" tyttö huusi ja oli pian jo kadonnut pihamaalle kirjavan ponioriin kanssa. Odotellessa harjasin oman ratsuni, Lokin, jonka kanssa olisimme vasta kahdessa viimeisessä luokassa. Ajattelin päivästä tulevan kiireisen, mutta oikeastaan suurin kiire olikin nyt Idalla, joka joutui venkslaamaan kahden ponin välillä kahdessa peräkkäisessä luokassa.
Ida oli pärjännyt hienosti ponien kanssa ensimmäisessä 50 senttisessä luokassa, mutta toisessa sekä ponien, että ratsastajan väsymys alkoi jo näkyä. 60 sentin luokassa Linkki teki puhtaan radan, mutta jäi juuri ja juuri sijoilta hitaan ajan vuoksi. Rulla taas keräsi kahdeksan virhepistettä tiputtaessaan kahdesti. Ida oli hieman maassa, mutta vakuutin hänelle, että oli minun mokani, kun ilmoitin ponit tuplana kisoihin. Ida oli joka tapauksessa pärjännyt erittäin hyvin. Nyt yhden luokan ajan minulla ei ollut mitään tekemistä, joten menin päästämään Merin tauolle kuuluttajan hommista. Luokkien välissä autoin myös tyttöjä buffetin kanssa, jotta Idakin saisi vähän hengähtää.
Lopulta oli viimeisten luokkien aika. Valmistauduin Lokin kanssa verryttelykentällä ja hyppäsin 80 senttistä pystyä verryttelyksi. Hyppäisimme ensin 90 senttisen radan ja viimeisessä luokassa metriä. Lokilla oli vauhti päällä ja se imi harjoituspystylle melkoisella tarmolla. Saa nähdä muistaako se säilyttää tarkkuutensa radalla vauhtisokeuksissaan. "...Hannele Taivalvaara ja Jukolan Pikkulokki valmistautuu", Meri kuulutti ja tiesin siirtyä maneesiin. Annoin Lokin kävellä pientä ympyrää maneesin päähän rajatulla alueella ja tarkkailin meitä edeltävää ratsukkoa. Punarautias suomehevostamma ratsastajineen tekivät hyvän, puhtaan suorituksen. Sitten oli meidän vuoro. Ori lähti kuin tykin suusta ja harppoi esteet kohtuuttoman nopeasti. Viimeisellä esteellä kuulin kolahduksen ja Merin kuuluttaessa virhepisteistä tajusin mitä oli tapahtunut. Saimme todella hyvän ajan, mutta pudotus pilasi mahdollisuutemme sijoituksiin tässä luokassa. Seuraavalla kerralla ei sujunut sen paremmin. Tällä kertaa ori otti vähän rauhallisemmin ja alkurata sujuikin aika hyvin, kunnes taas kuulin viimeisellä esteellä sen kohtalokkaan äänen. Ei voi olla totta!
Noh, tänään ei ainakaan sijoituttu, saa nähdä mitä huominen toi tullessaan. Onneksi ponit ja Ida pärjäsivät hieman paremmin ja säilyttivät Jukolan hevosten maineen - heh, ei vaiskaan.
|
|