|
|
Post by Hanne on Mar 20, 2015 9:24:22 GMT 2
Synttärikuukauden ensimmäisessä valmennuksessa hypätään esteitä. Valmennuksessa keskitytään tällä kertää haastaviin ratoihin. Hyppäämme muun muassa muutaman erikoisesteen ja harjoittelemme tiukkoja käännöksiä. Valmennuksen pitää Hanne ja sään salliessa ollaan kentällä. Lauantain valmennus suoritetaan tarinakuittauksella, eli tähän topiciin ilmestyy valmennuspäivänä ratapiirros ja lyhyt kuvaus valmennuksen kulusta, jonka pohjalta kirjoitetaan, kuinka valmennus sujui omalla kohdalla. Jos piirtäminen on enemmän se oma juttu, voi valmennuksen kuitata oikein hyvin piirroksellakin. Jukolassa asuville yksityishevosille on varattu kaksi valmennuspaikkaa, jotka jaetaan 13.4. muille, mikäli eivät ole täyttyneet. Osallistujat 4/4
kuristaja - Mratšnyi ✓Melina - Huvitutin Villisilmä ✓Antsu - Full Of Hope ✓Ireth - Mihkel Koit ✓Pohjatarina
Valmennus aloitettiin kilpailutyyppisellä verryttelyllä puoli-itsenäisesti. Askellajit käytiin läpi ja verryttely sisälsi paljon ympyröitä ja kaarevia uria niin kevyessä ravissa, kuin laukassakin. Kehotin ratsukoita ratsastamaan hieman hellemmällä tuntumalla alkuun ja keskittymään siihen, että hevonen saisi venyttää kaulaansa vielä tässä vaiheessa ja pyöreys saavutettaisiin enemmän istunnalla ja pohkeella. Alkuverryttelyyn sisällytettiin myös paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä, jotta vauhdikkaammatkin yksilöt saatiin kuulolle.  Ensimmäinen harjoitus aloitettiin pystysarjalla, jonka esteet olivat alkuun ristikoina. Vähän niinkuin verryttelyesteinä. Sarja kuului lopuksi hypättävään rataan ja se hypättiin saman suuntaisesti, kuin olisi hypätty radallakin. Pystyesteet nostettiin tässä vaiheessa ratsukoiden tason mukaan enimmillään 80 senttisiksi. Sarjalta jatkettiin erikoisesteisiin, joita radalla oli tällä kertaa kaksi, viuhka ja vesimattoeste. Erikoisesteistä hypättiin ensin vesimattoa niin, että esteelle tultiin lyhyeltä sivulta suunnilleen keskihalkaisijaa pitkin. Vesimattoesteen jälkeen pidettiin pientä taukoa ja hevoset saivat kävellä pitkin ohjin. Hetken jälkeen hypättiin viuhkaa niin, että esteelle tultiin pitkältä sivulta kaartaen, samansuuntaisesti kuin itse radallakin. Ennen rataa tultiin vielä molemmista suunnista pitkällä sivulla sijaitsevaa okseria, joka oli tulevan radan ensimmäinen este. Ennen rataa pidettiin hetken taukoa ja hevoset saivat kävellä vapain ohjin, kuitenkin reippaasti. Rataa alettiin tulla yksitellen alkaen Irethistä ja Miskasta. Rata tultiin ensin 80 cm korkuisena ja toisella kierroksella korkeutta nostettiin metriin, paitsi Miskan kohdalla korkeus pysyi 80 sentissä. Loppuun mentiin kevyttä ravia ja houkuteltiin eteen ja alas. Ratsukot saivat kävellä loppukäynnit itsenäisesti, kuitenkin eteen-alas-venyttelyä jatkaen. |
|
|
|
Post by Hanne on Apr 20, 2015 14:54:20 GMT 2
Pohjatarina ja ratapiirros tulleet!
|
|
|
|
Post by Ireth on Apr 21, 2015 10:07:16 GMT 2
Tarina valmennuksesta
Minusta tuntuu, että reippaamman hevosen kanssa valmennus olisi sujunut hieman paremmin. Jo alkuverryttelyssä ruuna tuumasi ettei sitä oikein tänään huvittaisi hypätä, ei sitten yhtään, ja se oli hitaampi kuin täi tervassa - tai etana pikaliimassa. Tuskallisen alkuverryttelyn aikana se alkoi kuitenkin olla hieman paremmin avuilla. Pysähdyksiä otimme hieman vähemmän kuin muut, sillä Miskan kanssa ei ainakaan liiallinen vauhti ollut ongelma...
Verryttelyesteet nyt menivät vielä jotenkuten, ratsuni laahasi takajalkojaan kuin halvaantunut mäyräkoira ja sen kiinnostus moiseen touhuun oli kaunis, pyöreä nolla. Omat jalkani olivat aivan maitohapoilla ensimmäisten hyppyjen jälkeen, mutta hammasta purren jatkoimme tehtäviä eteenpäin. Positiivista oli kuitenkin huomata, että vesiesteen jälkeen Miska oli heräillyt hieman lisää ja nyt se liikkui edes pätkittäin omin jaloin, enkä joutunut koko ajan patistamaan sitä. Hyppy itsessään oli ollut aivan kaamea, mutta edistystä tämäkin. Pienen hengähdystauon jälkeen pääsimme Miskan kanssa tulemaan koko radan ensimmäisinä.
Tein muutaman laukkavoltin ennen kuin ohjasin ruunan ensimmäistä estettä kohti, jotta se olisi hyvin kuulolla ja liikkuisi vähäsen reippaammin eteenpäin. Ensimmäinen hyppy meni yllättävän hyvin, tiukka kaarre toiselle esteelle pysyi myös varsin hyvän kokoisena, mutta kolmannelle esteelle lähestyminen epäonnistui, sillä kaarre levisi liikaa, kun unohdin katsoa minne olimme menossa. Selvitimme kuitenkin hypyn edes jollain tavalla. Neljäs este tuotti myös ongelmia, sillä lähestyimme sitä liian tiukasti ja Miskan oli vaikea hypätä okseria niin vinossa. Ennen viuhkaa sain linjan onneksi korjattua ja se onnistui yli odotusten, vaikka jouduinkin sitten esteen jälkeen varsin selvästi kertomaan Miskalle, että tehtävät jatkuvat vielä. Sarja meni ihan nappiin, lähestymiset olivat loistavia ja tahti pysyi todella hyvänä, kuten myös viimeisellä esteellä.
Toisella kerralla lähestymiset onnistuivat huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kokeilulla, mutta laukan tahdissa oli enemmän huomautettavaa. Yleisin kommentti valmennuksen aikana olikin: "Lisää vauhtia!" Olen aivan samaa mieltä, ruuna saisi liikkua esteillä huomattavasti joutuisammin ja laukan tahti saisi pysyä yllä paremmin. Koin kuitenkin tästä valmennuksesta olevan hyötyä, vaikkemme parasta osaamistamme nyt näyttäneetkään.
|
|
|
|
Post by Antsu on Apr 22, 2015 9:52:00 GMT 2
Kuittaus:
Fifi oli alussa energinen mutta pysyi kuitenkin hyvin käsissä. Laukassa ori oli parhaimmillaan, sitä oli helppo ratsastaa jalalla ja istunnalla eikä vauhti kiihtynyt liikaa. Pysähdyksissä ori vastusteli hieman mutta parin pysähdyksen ja siirtymisen jälkeen ori oli todella hyvin kuulolla ja siirtymisetkin muuttuivat tasaisemmiksi. Ensimmäiset hypyt sujuivat hyvin. Laukka oli tasaista, eikä ori liioitellut hypyissä liikaa. Onneksi esteiden korkeus nousi melko nopeasti, sillä Fifi ei vielä ehtinyt kyllästyä pieniin esteisiin. Erikoisesteillä ei tullut ongelmia, kuten olin ajatellutkin. Fifi hyppäsi varmasti ja rohkeasti ja onnistuneet hypyt antoivat itseluottamusta molemmille. Viuhkaa Fifi on hypännyt melko harvoin ja sille lähestymiset olivat hieman epävarmoja, saimme kuitenkin valmentajalta hyviä vinkkejä lähestymisiin. Ennen varsinaista rataa hyppäsimme vielä okseria, joka sujui meiltä rutiinin omaisesti.
Kävelimme Fifin kanssa pitkin ohjin, kun muut ratsukot suorittivat rataa. Ori käyttäytyi hyvin, vaikka jotkut hevoset kävivät melko lähellä. Kun tuli meidän vuoro, keräsin ohjat käsiini ja nostin suoraa laukalle. Esteet olivat vain 80cm korkuisia, joten korkeus ei tuottanut ongelmia. Rata sujui hyvin; Fifi oli kuulolla hyvin ja vastasi apuihini nopeasti ja vikkelästi. Pari lähestymistä oli epäpuhtaita mutta olin todella tyytyväinen rataan. Ori sai paljon kehuja ja pienen tauon ennen kuin esteet nostettiin metriin. Metrin rata lähti käyntiin hyvin. Fifi jaksoi vielä hypätä isosti ja pitää laukan temmon hyvänä. Tie neljännelle esteelle oli hieman huono, mutta Fifi korjasi hyvin hyppäämällä suuremman hypyn. Viuhkalle tultiin ristilaukassa ja melko sekavissa tunnelmissa, joten käänsin orin ohi esteestä. Lähestyimme uudelleen ja tällä kertaa paljon rauhallisemmin ja oikeassa laukassa. Esteen jälkeen Fifi pukitti melko isosti ja horjahdin hieman. Sarjalle tultaessa olin ehtinyt korjata istuntani, mutta ratsastaminen jäi hieman vajaaksi, joten Fifi kielsi. Lähestyimme uudelleen ja nyt ratsastin paremmin eteenpäin. Ensimmäinen este sujui hyvin mutta sarjan B-osalla, kun olimme juuri lähdössä hyppyyn, Fifi päätti olla hyppäämättä ja minä tipahdin maahan. Laskeutuminen oli pehmoinen ja nousin heti ylös ottamaan hevosen kiinni. Valmentaja auttoi minut takaisin selkään ja korjasi estettä. ”Nosta vartalo pystyyn esteiden välissä ja pidä jalka kiinni!” Keskityin täysillä ratsastamiseen ja pääsimme sarjan molempien esteiden ylitse. Jatkoimme siitä vielä viimeiselle esteelle, joka sujui hyvin. Taputin oria paljon ja annoin sitten kävellä.
Loppuverryttelyssä haimme rentoutta ja annoin Fifille hieman pidempää ohjaa, että ori sai venyttää itseään. Fifi rakastaa eteen-alas-venyttelyä ja teki sitä nytkin mielellään. Se liikkui ilmavasti eteenpäin ja pärski paljon. Hetken kuluttua annoin orille pitkät ohjat ja taputin sitä kaulalle. Loppufiilikset olivat hyvät, vaikka vastoinkäymisiä olikin tullut. Olin erittäin tyytyväinen orin hyvään käytökseen muiden hevosten edessä ja siihen, että temppuilu jäi vähemmällä ja ori oikeasti keskittyi työskentelyyn.
|
|
|
|
Post by Melina on Apr 22, 2015 13:45:36 GMT 2
Alkulämmittelyt olivat mennä osaltamme harakoille, sillä Vili keskittyi lähinnä samaan aikaan kentällä olevan tamman iskemiseen. Se pörhenteli menemään rinta rottingilla ja vähät välitti pidätteistäni tai napakamminkaan annetuista avuistani. Lämmin tässä touhussa kyllä tuli, mutta suuremmilta osin kai ratsastajalle kuin hevoselle.. Lopulta sain Vilin kuulolle Hannen kehotettua tekemään orin kanssa erityisen paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä.
Kun pääsimme vihdoin esteille, oli Vili heti skarppina. Ori loikki verryttelyesteet niin suurilla pompuilla ja hurjalla vauhdilla että hyvä kun pysyin kyydissä. Erikoisesteetkin sujuivat reippaalta orilta kuin tanssi. Mutta nyt kun hevonen oltiin saatu kuulolle, oli ratsastaja pahasti hukassa. Pääsimme kyllä onnistuneesti radalle ja kahden ensimmäisen esteen yli, mutta kolmas este jäi jostain syystä hyppäämättä ja posottelimme tyytyväisinä menemään kohti viuhkoja moista huomaamatta. Hanne pyysi minua ratsastamaan radan kuitenkin heti perään tarkemmin uudestaan, ja johan mekin selvisimme tehtävästä kunnialla.
Loppuvalmennuksesta niitä onnistumisia alkoi tulla jo enemmänkin, ja pääsimme lopettamaan harjoitukset onnistuneeseen metrin rataan ilman pudotuksia. Kova tempo näytti myös tehneen tehtävänsä, sillä Vili ei ollut enää erityisen kiinnostunut kuristajan tammasta vaan jolkotteli tyytyväisenä menemään saamiensa ohjeiden mukaisesti. Valmennuksen aikana saadut opit tulivat kyllä jokaista myöden tarpeeseen, sillä vauhdikkaan orin ratsastaminen ei ole ollut aina kotonakaan pelkkää juhlaa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa - kiitos Hanne!
|
|
|
|
Post by kuristaja on Apr 26, 2015 13:59:36 GMT 2
Martta oli taas oma itsensä, reipas ja tomera niinkuin aina ennenkin. Alkuveryttelyissä kylläkin tamma yritti taas ottaa laiskanpulskean vaiheen esille, mutta esteet nähtyä syttyi tammakin samantien yllätys yllätys. Menokin oli heti enemmän Martan näköistä, kun se oli innoissaan ja korvat hörössä odotteli kokoajan "et hei mitä seuraavana?". Alkuveryttelyjen jälkeen Hanne oli asetellut meille ristikoita radalla alkuverkka esteiksi, joita Martta pitikin lastenleikkinä ja ollut moksiskaan näistä hypyistä.
Kun aloimme suorittaa varsinaista rataa siitähän se riemu vasta repesi ja Martta oli ihan innoissaan niinkuin aina. Hetkittäin tuntuu hämmentävältä kuinka puolisokea hevonen oikeasti jaksaa vetää niin täysillä ja mitään pelkäämättä esteille. Lähestymiset olivat hyviä meillä, mutta hetkittäin minussa oli ongelma, etten lähtenyt tarpeeksi hyppyyn mukaan ja jäin ns. repimään suusta. Joten siinä ainakin olisi treenattavaa onneksi Martta oli todella anteeksiantavainen hevonen, eikä tästä minulle suutahtanut,
Koko päivä oli loppupeleissä onnistunut, mutta minä ratsastaja sietäisin saada hieman kurinpalautusta siitä kuinka tammaani suusta jäin vetämään. Martta olikin mennyt tänään niinkuin täydellisyys, joka oli hieman hämmentävää, koska yleensä jokin pieni ongelmakohta on ilmennyt, muttei tänään paitsi no minä. Loppuverytelytkin sujuivat meidän kohdalta lepsuissa fiiliksissä, vaikka tamma hieman ilmaisikin, et hei mä voisin jatkaa viel.
|
|
Pikkuvirheitä