|
Post by Hanne on Jul 3, 2016 13:26:01 GMT 2
~ Heinäkuun Viikonloppuleiri ~
Jukolassa oli viime aikoina vain löhöilty ja nautittu kesästä. No joo, tokihan hevoset oli hoidettu ja näin pois päin, mutta mitään ylimääräistä ei juuri ollut tallilla tapahtunut. Siitäpä tallitytöt Meri ja Ida keksivätkin alkaa hiillostaa Hannea: "Meidän pitää järjestää kesäleiri!" Pitkän pohdinnan jälkeen tallinomistajatar tulikin sitten siihen tulokseen, että mitään esteitä asialle ei ainakaan löytynyt. Jos ihmisiä vaan kiinnostaa tulla, niin mikäpä siinä sitten. Niinpä heinäkuinen viikonloppuleiri alkoi hiljalleen muotoutua Jukolan tallitiimin päässä... Viikonloppuleiri alkaa perjantaina 22. heinäkuuta ja päättyy sunnuntaina 24. päivä. Leirille otetaan kaikkiaan yhteensä kahdeksan osallistujaa ja myös ulkopuoliset ratsukot ovat erittäin tervetulleita. Yksityisten omistajille on varattu neljä paikkaa 18. heinäkuuta saakka, jonka jälkeen jäljelle jääneet varatut paikatkin vapautuvat. Leirille voi tosiaan tulla omalla hevosella, mutta tarvittaessa myös Jukolasta löytyy hevosia lainaan. Lainahevosina toimivat suomenhevostammat Venla, Heini, Inka, porukan nuorikko Loitsu, sekä puoliveritamma Tintti. Leirillä mennään koulua, maastoillaan ja hypätään, joten hevosen olisi hyvä olla tottunut kaikkeen edellä mainittuun. Ratsastustunnit jaetaan tarvittaessa kahteen ryhmään osallistujamäärästä riippuen. Maastoon lähdetään kuitenkin porukalla. Leiri kuitataan tarinalla tai kuvalla. Leiriohjelma sisältää tehtävänantoja, joista jokainen leiriläinen valitsee yhden. Tarkoitus on, että tarinoista/kuvista muodostuisi hauska kokonaisuus koko leiristä. Toivottavaa olisi myös, että muita leiriläisiä käytetään mahdollisimman paljon tarinoissa. Esittelysivuakin kannattaa hyödyntää, sieltä löytyvät muun muassa tallin henkilökunnan esittelyt ja pohjapiirrokset. Tarinoiden pituutta ei ole rajoitettu. Tuotokset kirjoitetaan tähän topicciin. Toivottavaa olisi saada tuotokset tähän alle järjestyksessä, mutta muita ei ole pakko jäädä odottamaan, jos inspiraatio on kova. :) Osallistumisen voi tehdä joko sähköpostilla osoitteeseen joutokeino@gmail.com tai lähettämällä foorumilla yksityisviestin Hannelle. Kirjoita viestisi otsikoksi " Viikonloppuleiri 22.-24.7." ja kerro viestissä ainakin nimimerkkisi, leirihevosesi nimi ja osoite (tai hevostoive), sekä sen tehtävän numero, jonka haluat suorittaa. Osallistuthan viimeistään 20.7.!
~ Osallistujat ~
Leirin ohjaaja: Hannele Taivalvaara Leiriavustaja: Meri Pohjanheimo Leiriavustaja: Ida Björklund 1. Pierre & Caya ok2. Jannica & Ira ok3. Meri ok4. Ida ok5. Joffe & Fuugo ok6. Chiara & Mango7. Micaela & Isar ok8. Tirppa(-täti) & Paksu-Punainen
~ Leiriohjelma ~
Perjantai
12:00 Saapuminen leirille13:00 Lounas päärakennuksessa ja alkuinfo15:00 Leirihevosten esittelykierros16:00 Koulutunti kentällä 18:00 Hevosten iltaruokinta 20:00 Sauna ja iltapalaa rannallaLeirille saavutaan perjantaina puolilta päivin. Meri ja Ida opastavat leiriläisiä hevosten sijoittamisessa ja näyttävät näille varatut tarhat, jonne hevosen voi jättää saman tien. Jukolan omat hevoset ovat pääsääntöisesti laitumella, joten suurin osa tarhoista on leiriläisten käytössä. Hevoset pyritään tarhaamaan vähintään pareittain, mikäli mahdollista. Tytöt auttavat myös hevosten ruokinnassa ennen lounasta. 1. Sujuiko kaikki saapumisessa ongelmitta? Löytyikö kaikille hevosille karsina?Kun kaikki ovat saapuneet, nautitaan Hannen loihtima lounas päärakennuksessa. Samalla Hanne kertoo leirin ohjelmasta ja nukkumajärjestelyistä. Neljä leiriläistä mahtuu majoittumaan päärakennuksen kahteen vierashuoneeseen ja lopuille on järjestetty tilaa tunnelmalliselle tallivintille. Lounaan jälkeen tutustutaan leirihevosiin. Jokainen esittelee oman ratsunsa korkeintaan kahdella lauseella niin, että kaikkien sanojen on alettava ratsun lempinimen ensimmäisellä kirjaimella (esim. "Polle piehtaroi paljon."). 2. Ehditkö varata "ylelliseen" siskonpetipaikan päärakennuksesta, vai päädyitkö patjalle tallivintille? Miten esittelit oman ratsusi esittelykierroksella?Esittelykierroksen jälkeen laitetaan ratsut kuntoon, sillä on ensimmäisen ratsastustunnin aika. Hanne pitää koulutunnin tallin kentällä tarvittaessa kahdessa ryhmässä niin, että tunnilla on kerrallaan korkeintaan neljä ratsukkoa. Tunnilla harjoitellaan helppoa kouluratsastusohjelmaa, joka ratsastetaan viimeisenä leiripäivänä leikkimielisissä leirikilpailuissa. Tunnin jälkeen hevoset ruokitaan ja jätetään talliin. 3. Hanne oli järjestänyt tunnin loppuun pienen ohjelmanumeron, jossa ratsastaisi itse radan lävitse suomenhevosori Leon kanssa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen... Illalla rantasauna lämpiää, ja Meri ja Ida ovat järjestäneet rannalle pientä iltapalaa, kuten voileipiä, teetä ja kaakaota, sekä tietenkin tikkupullaa. Iltaa vietetään rennoissa merkeissä ja halukkaat voivat saunomisen lisäksi myös pulahtaa viileään Kaimojärveen uimaan. Meri huolehtii hevosten yöheinistä omistajien ohjeiden mukaan, joten rannalla saa oleilla niin kauan kuin jaksaa. 08:00 Hevosten aamuruokinta ja tarhaus09:00 Aamupala päärakennuksessa11:00 Estetunti kentällä13:00 Hevosten päiväruokinta13:30 Lounas päärakennuksessa15:00 Wanha Kunnon Leirikaste 16:30 Maastoretki Kaimojärven ympäri18:30 Hevosten iltaruokinta19:00 Grillailua ja hengailua rantasaunallaAamu alkaa tallin päiväjärjestyksen mukaan hevosten ruokinnalla ja tarhauksella. Kukin huolehtii myös oman hevosensa karsinan siivouksesta. Yhdeksän maissa siirrytään aamupalalle päärakennukseen ja aamupalan aikana kerrataan vielä päivän ohjelmaa.Aamupäivällä Hanne pitää estetunnin kentällä taas kahdessa ryhmässä. Estetunnilla harjoitellaan leikkimielistä rataa, joka liittyy myöskin viimeisen päivän leirikilpailuihin. Ratamestareina toimivat Ida ja Meri. Radalta löytyy tavallisen okeserin ja pystyesteiden lisäksi myös vesihauta, sekä kapea tukkieste. Tunnin jälkeen hevoset ruokitaan tarhoihin ja leiriläiset pääsevät lounaalle päärakennukseen. 4. Erikoisesteet herättivät joissain hevosissa suorastaan kauhua. Selvittiinkö tunnista ehjin nahoin? Tuliko joku alas selästä rytinällä?
Lounaan jälkeen Meri ja Ida ovat ideoineet leiriläisten iloksi (tai kauhistukseksi) perinteisen leirikasteen. Leiriläiset jaetaan kahteen joukkueeseen, joiden tehtävänä on löytää mahdollisimman nopeasti neljä tallialueelle piilotettua kaviokoukkua. Vihjeitä ei anneta, mutta sen verran Meri auttaa joukkueita, että kaikki koukut ovat löydettävissä tallirakennuksesta tai sen välittömästä läheisyydestä. Voittajajoukkue saa yllätyspalkinnon ja häviäjäjoukkue joutuu kiillottamaan voittajajoukkueen ratsujen satulat. 5. Voittajajoukkueen yllätyspalkinto paljastuukin hieman... vetiseksi... Oliko satuloiden kiillotus sittenkään niin paha juttu?Kun leirikasteesta on suurin piirtein selvitty, lähdetään Hannen johdolla rentoutumaan maastoon. Reitti kulkee Kaimojärven ympäri ja hevosten uittopaikalla pysähdytään syömään eväitä ja tietenkin uittamaan hevosia. Matkaan saa lähteä myös ilman satulaa, toki omalla vastuulla. Parissa kohtaa poiketaan myös hieman järveä kiertävältä polulta ja otetaan muutamat reippaat ylämäkilaukat järven takana kulkevalla soratiellä. Maastoretken jälkeen hevoset hoidetaan ja ruokitaan, jonka jälkeen siirrytään taas saunamökille viettämään iltaa. Samppa on luvannut grillata leiriläisille kaikenlaisia herkkuja ja jälkiruuaksi paahdetaan vaahtokarkkeja kaakaon kera. Meri ja Ida hoitavat jälleen yöheinät hevosille. 6. Hevoset jaksavat vielä painella pirteinä maastossa aamuisen estetunnin jälkeen. Ötököitä on riesaksi asti, mutta laukkaspurteilla ne jäävät hetkeksi taakse. Yhdelle ratsukolle paarmat ovat kuitenkin liikaa ja ratsu päättää lopulta ottaa ohjat omiin kavioihinsa... 08:00 Hevosten aamuruokinta 09:00 Aamupala päärakennuksessa 11:00 Jukolan "triathlon" 13:30 Hevosten päiväruokinta 14:00 Päätöslounas ja kakkukahvit puutarhassa 15:00 Kotiinlähtö
Aamu aloitetaan tuttuun tapaan hevosten ruokinnalla, ja kun viimeinenkin kaviokas on saanut heinää turpansa eteen, lähdetään aamupalalle päärakennukseen. Tämän jälkeen siirrytään puunaamaan hevosia leirikilpailuja varten. 7. Aamutallissa on tunnelmaa. Jännittääkö tuleva leirikilpailu? Ainakin sinulla ja ratsullasi on näyttävin ehostus.
Yhdeltätoista Meri ja Ida avaavat Jukolan leikkimielisen "triathlonin" juhlallisin menoin. Kilpailu koostuu kolmesta osa-alueesta, mutta perinteisten triathlon lajien sijaan lajeina ovat koulu- ja esteratsastus, sekä viimeisenä finaalina huimat laukkakilpailut. Ensin ratsastetaan perjantaina harjoiteltu kouluohjelma Jukolan kentällä, jonka jälkeen Meri ja Ida kasaavat esteet kouluaitojen tilalle. Pienen tauon jälkeen hypätään lauantaina harjoiteltu esterata. Lopuksi koulu- ja esteosuuksien voittajat kokoontuvat naapurin heinäpellolle (luvan kanssa toki), ja laukkaavat pellon toiseen päähän niin kovaa kuin vain uskaltavat. Nopein ratsukko on triathlonin voittaja, jolle myönnetään voittoruusuke ja kunniakirja. Myös muille osallistujille jaetaan kunniakirjat. 8. Jännittävä kilpa huipentuu laukkakilpailuun. Sinua ja ratsuasi onnisti ja olette mukana finaalissa. Kuinkahan villi peltolaukka mahtaa päättyä?
Triathlonin jälkeen hevosille jaetaan päiväruuat, jonka jälkeen syödään päätöslounas ulkona puutarhassa. Ennen kotiinlähtöä on tarjolla vielä täytekakkukahvit, jonka jälkeen Meri, Ida ja Hanne auttavat hevosten lastaamisessa.
|
|
|
Post by Hanne on Jul 4, 2016 13:24:23 GMT 2
Tuli mieleen, että jokainen leiriläinen voisi parilla lauseella kuvailla itseään, jotta muiden on helpompi käyttää heitä tarinoissa tai piirroksissa. :)
|
|
|
Post by Micaela on Jul 5, 2016 18:03:24 GMT 2
Heips! Mä olen siis Micaela. Ikää on kertynyt semmoinen reilu 20 vuotta ja asustellaan hevoseni Isarin kanssa täällä Jukolassa. Lyhyesti sanottuna luonnehtisin itseäni tämmöiseksi ystävälliseksi, lannanhajuiseksi maalaisjuntiksi, joka ei ota itseään (tai varsinkaan ulkonäköään) turhan vakavasti. Uudessa ja vieraassa porukassa olen aina alkuun hieman ujomman puoleinen, mutta kyllä se juttukin lähtee siitä lopulta luistamaan!
|
|
|
Post by Pierre on Jul 17, 2016 18:38:16 GMT 2
Heippa! Oon Pierre (tai oikealta nimeltäni Jonna, mutta tuota lempinimeä kuulee enemmän käytettävän), hieman yli 20-vuotias hevosenomistaja, jolla on paljon kokemusta erilaisista hevosista ja hevoslajeista. Luonteeltani olen etenkin alkutuntumalta hieman ujo, hiljainen ja omissa oloissani viihtyvä, mutta tutustumisen jälkeen uskallan myös heittäytyä juttuun mukaan ja pitkäaikaisemmat kaverit osaavat kyllä sanoa, että ujous on minusta kaukana. Kaikkia kohtaan olen aina ystävällinen ja avulias ja yritän tehdä aina parhaani asiasta riippumatta Ja tässä tämä ykkösaiheen kuittausteksti: Olin lastannut Cayleyn kuljetusautoon hyvissä ajoin aamulla, ja noin puolen päivän tienoilla saavuimme Jukolaan, jossa järjestettiin heinäkuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna muutaman päivän mittainen leiri. Irlannincob-tammani puhisi tympeissään lastaussillan avatessani ja taluttaessani tämän ulos autosta automatkan päätteeksi, mutta tallipihalla parveilevat muut hevoset muuttivat mielialan hetkessä positiiviseksi. Caya hörisi muille hevosille tohkeissaan ja yritti tehdä tuttavuutta etenkin Mango-ratsuponin kanssa. Tallipihalla oli pienoinen hämminki päällä, sillä monelle hevoselle sekä ihmiselle Jukola oli paikkana uusi tuttavuus. Onneksi leirille oli osallistuneet myös Micaela ja Joffe, joilla kummallakin oli yksityiset hevoset Jukolassa ja olivat jo tottuneet tallin menoon ja osasivat neuvoa myös meitä hieman ulalla olleita hevosenomistajia leiriavustajien Merin ja Idan tavoin. Pienellä avustuksella löysimmekin jokaiselle hevoselle väliaikaiskarsinat ja Caya tutki uuden asuntonsa uteliaana lattiasta kattoon ja etenkin ruokakupista piti lipoa kaikki mahdolliset maut talteen. Suurin osa Jukolan hevosista oli laidunlomalla, joten päätallin karsinoissa majaili nyt viikonlopun aikana lähinnä leiriläisten hevosia, jotka ruokittiin heti karsinajärjestyksen selvittyä. Caya kävi kunnon himolla heiniensä kimppuun ja hyvä ettei koko heinäverkko mennyt parempiin suihin ahneen tamman käsittelyssä. Omat sapuskansa ahmittuaan tamma yritti tavoitella vieruskarsinoista lisäapetta siinä kuitenkaan onnistumata. Hevosten ruokinnan päätteeksi myös meillä oli edessä lounas päärakennuksessa, jossa leirin ohjaaja toivottaisi meidät myös virallisesti tervetulleiksi ja pitäisi alkuinfon. Täytyy allekirjoittaneena myöntää, että itsellä ainakin meinasi olla perhosia vatsanpohjalla, sillä edellisestä leirikokemuksesta on aikaa ties kuinka kauan. Leirit tuppaavat loppumaan aina liian lyhyeen, joten päätin jo alussa ottavani näistä muutamasta päivästä kaiken ilon irti.
|
|
|
Post by Jannica on Jul 26, 2016 23:52:18 GMT 2
Kakkosen kuittaus Istuimme koko leiripoppoo ruokailutilan pitkille penkeille nauttimaan lounaaksi Hannen tekemää lohisalaattia. Se tuntui maistuvan kaikille erinomaisesti, enkä ainakaan itse jäänyt nälkäiseksi ottaessani kyytipojaksi vielä vastaleivottua yrttivoipatonkia. Leiriohjelmassa on monta uutta kohtaa ja muutosta, jotka naisen ylitsepääsemättömän täysi kalenteri on joutunut setvimään. Onneksi hän lupaa kuitenkin tiedottaa meitä vielä päivittäin mikäli ohjelmassa on muutosta, lisäksi kaikki ohjelmanumerot ja tunnit suunniteltaisiin kuulemma yhdessä aamiaisella ja iltapalalla. Seuraavaksi tulee vastaan kaikkien pelkäämä (ja ehkä odottamakin) nukkumapaikkojen jakaminen. Jouduin viime vuonna nukkumaan siskoni kanssa pikkumökissä ulkona leirillä, joten en mistään hinnasta aio jäädä tänä vuonna nuolemaan näppejäni pedinjaossa, vaan varaan kuuluvalla äänellä vierashuoneesta. Huonekaverikseni tulee erittäin mukavanoloinen Micaela. Juttua riittää, emmekä meinaa muistaa koko kokoontumista tallinovelle. Onneksi Micaela kuitenkin huomaa katsoa kelloa ja suuntaamme tallille ratsastusvaatteita vaihdettuamme. Hanne on keksinyt tutustumiskierrokselle hauskan idean, jossa oma tai hoitohevonen pitää esitellä yhdellä-kahdella lauseella, jossa jokainen sana alkaa hevosen ensimmäisellä kirjaimella. Onneksi tarhakierroksella Ira on vasta viimeisenä vuorossa ja minulla on hetki aikaa pohtia esittelytekstiä, joka osoittautuu kyllä vaikeaksi tehtäväksi! Myös muilla kestää hetki, eivätkä kaikki keksi edes mitään sanottavaa, joten Hanne joutuu hieman auttamaan kompatehtävässä. Tulee lopulta minun vuoroni ja saan änkytettyä Iran esittelyn punastumatta: "Ihana Ira ilostuttaa isolla imagollaan." Tytöt purskahtavat nauruun ja Hanne sanoo esittelyni olevan oikein kekseliäs. Jatkamme vielä muutaman tallin hevosen luokse, jotka hoitajat saavat esitellä. Se onkin vaativa tehtävä, sillä kaikki eivät vielä tunne uusia leirihoitsujaan.
|
|
|
Post by Meri Pohjanheimo on Jul 27, 2016 12:05:14 GMT 2
"Meri hoi! Ootko nähnyt Fuugon suojia?" nuori blondi huuteli karsinasta. "Etkös sä pessyt ne eilen leiriä varten? Mä käyn katsomassa", vastasin ja astelin yksityissiiven varustehuoneeseen, jossa limenvihreät jännesuojat roikkuivatkin kuivumassa telineessä. Samppa toisinaan naljaili, että annoin asiakkaiden hyppyyttää minua mielin määrin. Minun pitäisi kuulemma opetella sanomaan ”ei”. Mutta minkäs teet, olen aina ollut avulias ja tunnollinen, enkä suoraan sanottuna kokenut toisten auttamista mitenkään kuormittavana. Sitä paitsi leiriavustajan tehtävähän lienee olla avuksi. "Siellähän ne oli kuivaustelineessä. Tarviitko muuta?" kysyin ojentaen yhteen paketoidut suojat Joffelle. "Oi, oot enkeli, kiitos Meri! En tarvii muuta", tämä vastasi ja väläytti säteilevän hymyn lauseensa lopuksi. Siinä yksi syy, miksi auttaminen oli niin mukavaa. Ihmiset tulivat iloisiksi. "Voitte varmaan jo mennä kentälle, eiköhän edellinen porukka oo jo lopettelemassa", tuumin ja vilkaisin kelloa, joka lähestyi viittä.
Edellinen ryhmä käveli loppukäyntejä Hannen huudellessa vielä viimeisiä ohjeita kentällä laiskasti löntystäville ratsukoille. "Loppukäynnitkin ovat vielä työskentelyä! Hevosen ei tarvitse nukahtaa pystyyn, kun ohjat löysätään. Houkutelkaa niitä löysällä ohjalla venyttämään kaulaa ja pitäkää käynti vielä aktiivisena. Pohkeella voi varovasti kutitella myös kylkiä, jotta vatsalihakset aktivoituisivat ja hevosen selkä pyöristyisi. Loistavaa Chiara, juuri noin!" tummatukkainen nainen paasasi kentän keskellä. "Voikos Joffe, Micaela ja Jannica jo tulla?" huikkasin tälle. "Joo tulkaa vaan. Voitte taluttaa hevosia sen aikaa uran sisäpuolella, kun muut vielä kävelevät. Siinä saa hyvän alkuverryttelyn itselle", Hanne vastasi ja keskittyi ohjeistamaan Pierreä. Tämän tinkertamma oli sitä mieltä, että tunti loppui jo, ja se yritti parasta aikaa laahustaa kentän keskelle kaartoon.
Lopulta ryhmä vaihtui ja jäin hetkeksi katselemaan tuntia, kun Ida lupasi vuorostaan mennä auttamaan talliin. Ratsukot tekivät perinteisen alkuverryttelyn a la Hanne. Ensin ratsastettiin aktiivista käyntiä puolipitkällä ohjalla, sitten ravisiirtymisiä pitkillä sivuilla ja lopulta ravissa koko uraa. Tämä kuulemma siksi, että kaarteet rasittavat enemmän hevosen jänteitä, joten lämmittely on hyvä aloittaa suoralla uralla. Verryttelyn jälkeen Hanne laittoi ratsastajat menemään tunnin aiheena olevaa koulurataa ensin pala palalta. Lopputunnista rata ratsastettaisiin kokonaan läpi. Ensin ratsastettiin harjoitusravissa keskihalkaisijalle, jossa tehtiin pysähdys. Pysähdyksen jälkeen jatkettiin harjoitusravia vasempaan kierrokseen ja seuraavalle pitkälle sivulle tehtiin keskiympyrä. Tämän jälkeen vaihdettiin yhdessä suuntaa lävistäjällä, jolla oli tarkoitus tehdä askeleen pidennys keventäen. Toiseen suuntaan jatkettiin laukkaharjoituksella. Muuten liikuttiin käynnissä, mutta M:n kohdalta nostettiin laukka ja laukattiin seuraavalle pitkälle sivulle, jolla tehtiin taas keskiympyrä, tällä kertaa laukassa. Välissä otettiin käyntiä vapain ohjin ja Hanne pääsi taas motkottamaan tahdin ylläpitämisestä. Sitten vaihdettiin suunta ja jatkettiin harjoitusravissa. Kulmasta nostettiin vasen laukka ja taas tehtiin keskiympyrä pitkälle sivulle. Lopuksi tehtiin vielä lopputervehdysharjoitus niin, että keskihalkaisijalle tultiin harjoitusravissa, siirryttiin käyntiin ennen puoliväliä ja tehtiin lopulta pysähdys - ja tervehdys. "Noniin, kohta mennään sitten ohjelma kokonaan läpi! Joffe ja Fuugo voivat valmistautua", Hanne sanoi pirteästi ja lähti kävelemään kohti kentän porttia. Selvästi rääkistä väsyneet ratsastajat alkoivat näyttää jo kärsiviltä.
"Meri, käytkö laittamassa mulle Leon kuntoon? Se on karsinassaan harjattuna", luokseni tullut nainen sanoi virne naamallaan. "Mitä sä Leon kanssa?" "Näytämme oripojan kanssa kuinka rata vedetään ammattimaisesti. Voit pyytää edellisen ryhmänkin katsomaan", Hanne kertoi silmät kiiluen ja palasi sitten kentän keskelle. Vai niin, mitähän tästäkin taas tulisi. Ja miksi ihmeessä hän valitsi Leon? Ori saattoi hyvinä päivinä ollakin ihan kunnollinen ratsu, mutta toisinaan sen keskittyminen oli aivan nollilla, jolloin se käyttäytyi kuin mikäkin nuori kakara. Olisi nyt ottanut jonkun rutinoituneemman kouluratsun, vaikkapa Lassin tai Naatjen.
Pian palasin kentälle tummanrautias jykevä suomenhevonen, Ida, sekä kolme edellisen tunnin ratsastajaa vanavedessäni. Jannica ratsasti juuri rataa lävitse puoliveritammansa kanssa. Suoritus näytti itseasiassa melko hyvältä. Tammassa oli selkeästi kouluratsun vikaa. "Kiitos Meri! Jatka vaan Jannica loppuun saakka, katson ja kommentoin samalla kun nousen hevosen selkään", Hanne huikkasi hämmentyneelle ratsastajalle ja otti Leon ohjat minulta. Sitten nainen kiristi oriin satulavyön ja heilautti itsensä kevyesti selkään. Hevonen korjasi äkkiä ryhtiään ja päästi ilmoille pitkän, komean hirnahduksen. "Tulihan se tavanomainen tervehdys sieltä", Hanne hymyili ja taputti oriita kaulalle. "Kyllä tammat nyt huomasivat sut." Nainen siirtyi kävelemään oriin kanssa pitkälle sivulle, jolla Jannica oli juuri tehnyt viimeisen keskiympyrän laukassa. "Hyvä, sitten keskihalkaisijalle ja ravi jatkuu yhä. Ennakoi käännös, muista puolipidäte! Iran täytyy tietää koko ajan missä mennään", tämä ohjeisti ja pidätteli samalla Leoa, joka näytti olevan tavattoman kiinnostunut ruunikosta puoliveritammasta.
Kun viimeinen ratsukko oli lopettanut, Hanne käski kaikkien kävellä uran sisäpuolella ja ratsasti itse pari kierrosta ravia Leolla molempiin suuntiin. Sitten hän ohjasi oriin kentän keskelle. "No niin! Tämä tässä on Riiviöiden Leonartti, eli tuttujen kesken ihan vaan Leo. Me mennään nyt vielä kertaalleen rata lävitse, niin voitte katsoa ja oppia. Ratsailla olevat voivat kävellä sillä aikaa täällä portin päädyssä." Leo hirnui taas ja pörhisteli Hannen ratsastaessa sen kentän toiseen päätyyn. Hieman ennen L-kirjainta hän siirtyi harjoitusraviin ja ratsasti keskihalkaisijalle. Leon aikaisempi sähellys laantui ja ratsukko näytti yhtäkkiä todella harmoniselta. Hanne ei heilunut sentinkään vertaa oriin ravissa, vaan mukautui istunnallaan täydellisesti. Sitten nainen pysäytti oriin ja teki liioitellun mahtipontisen tervehdyksen, joka sai yleisön nauramaan. Ori siirtyi taas raviin. Eihän ratsussa välttämättä mitään puoliverisen eleganttia ollut, mutta suomenhevoseksi Leo näytti oikein tyylikkäältä. Keskiympyrä ja koko rata leikkaa. Todella hieno lisäys ravissa. Sitten laukkaa, hyvää ja pyörivää sellaista. Keskiympyrä laukassa ja takaisin raviin. Ja sitten käyntiin L:n kohdalla. Ja…pysähdys? "Meri!" Hanne huusi yhtäkkiä ja leiriläiset katsoivat kummastuneena toisiaan. "No?" huusin takaisin. "Mitä hittoa ton laukkaympyrän jälkeen piti tehdä?!" Kaikki purskahtivat nauruun, minä mukaan lukien. Juurihan arvon huippuratsastaja oli tankannut rataa kuuteen kertaan jokaiselle leiriläiselle. "Oikeesti, apuja nyt!" Hanne tuskaili alkaen pian itsekin nauraa omalle lahopäisyydelleen. "Jatka käynnissä ja tuu koko rata leikkaa", Micaela huusi Isarin selästä. "Ja muista pysähdys keskellä!" porttiin nojaileva Tirppa lisäsi.
Lopulta Hanne sai kuin saikin radan rämmittyä loppuun ja kumarsi vielä lopputervehdyksessä oikein syvään. "Siinä teille show. Nyt muistatte sitten sunnuntaina kisoissa, että ensimmäisen laukkaympyrän jälkeen tulee lävistäjä keskikäynnissä ja keskellä pysähdys!" nainen nauroi antaen Leolle vapaat ohjat. "Sitten hop hop ruokkimaan ja hoitamaan hevosia. Ida ja Meri lähtee mukaan ja itsekin tulen tästä perässä, kunhan olen loppuverkannut Leon." Siirryimme hiljalleen takaisin tallille edellisen tunnin ratsukot etunenässä. Hannen pieleen mennyt suoritus pysyi puheenaiheena vielä illalla rantasaunallakin, mutta hyväntuulista naista tuo ei tuntunut häiritsevän. Päinvastoin hän vain lisäsi pökköä pesään vitsailemassa asiasta aina kun se nousi pinnalle. Mitähän tallinomistatar oli keksinyt huomiselle estetunnille...
|
|
|
Post by Ida Björklund on Aug 2, 2016 13:02:20 GMT 2
Raahasin orjan lailla kaikenlaista tukista vesimattoon kentälle Merin mittaillessa etäisyyksiä ja siirrellessä niitä sitten oikeille paikoilleen radaksi. Leiriläiset olivat jo harjaamassa ratsujaan valmiiksi tunnille, joten esteiden piti valmistua pian. "Tuutko auttamaan tän tukin kanssa, en jaksa sitä yksin", valitin Merille, joka riensi luokseni. "Tää tukkieste tulee tohon lävistäjälle. Raahataan tää sinne ja sä voisit sitten kantaa tolpat ympärille", mustatukkainen tyttö ohjeisti. "Vai laitettaisko noi kukkalaatikot? Onhan tää nyt vähän spesiaalimpi tilanne kuitenkin", ehdotin. "Nojoo, hyvä idea." Kun tukki oli paikallaan, kävin hakemassa varastosta pienet neliskanttiset kukkalaatikot, joihin Hanne oli istuttanut jotain rehuja keväällä. Lopputulos näytti mielestäni melko hyvältä ja siirryin auttamaan Meriä vesiesteen kanssa. Hain hänen pyynnöstään kaksi ämpärillistä vettä vesimaton pohjalle, jotta esteeseen saataisiin oikean vesihaudan tuntua. Harmi, ettei meillä ollut sellaista missään.
Ensimmäinen ryhmä alkoi pian valua tunnille joukkoa johtavan Hannen perässä. "Hyvältä näyttää tytöt! Voisiko ainakin toinen jäädä nostamaan pudonneita puomeja tähän mun avuksi?" iloisena hymyilevä tallinomistajar kysyi. "Joo mehän voidaan vaikka vuorotella, niin kuin eilen. Haluutko sä Ida jäädä tähän ensin, jos mä meen auttamaan seuraavaa ryhmää?" Meri järjesteli ja nyökkäsin vastaukseksi. Pierre, Chiara ja Tirppa taluttivat ratsunsa kentän keskelle ja Hanne auttoi heidät yksitellen selkään autellen samalla satulavyön kiristyksessä. Istuin kentän vieressä olevalle pitkälle penkille ja jäin seuraamaan tuntia. Meri istui myös hetkeksi seurakseni ja pian seuraavan ryhmän ratsastajatkin valuivat kentän laidalle katselemaan. He olivat harjanneet hevoset valmiiksi, joten satuloinnin voisi hyvin aloittaa vasta parikymmentä minuuttia ennen tuntia.
"Noniin, tänään on sitten esteiden vuoro", Hanne aloitti tunnin. "Hypätään ensin jokainen este yksittäin ja lopuksi harjoitellaan sitten sunnuntaina hypättävää rataa." Ratsastajat aloittivat alkuverryttelyllä, joka oli samankaltainen kuin eilisellä koulutunnilla. Raviverryttelyn jälkeen Hanne käski kaikkia ottaa laukkasiirtymisiä itsenäisesti ympyrällä tai uralla. Katselin ympyrällä raskaasti laukkaavaa Pierren mustankirjavaa tinkertammaa. Minua olivat aina kiehtoneet hieman erikoisemman näköiset hevoset ja ponit tavallisten tusinapuoliveristen ja suokkien sijaan. Siksi kai pidin niin paljon Eetustakin, pienestä irokeesiharjaisesta vuonohevosoriista. "Puolipidäte Chiara, pidä se kuulolla, ettei se ala kaahailla hallitsemattomasti", Hanne ohjeisti voikon ponin kanssa taistelevaa tyttöä. Nuori poni alkoi selvästi ottaa kierroksia kaikista kummallisista estevirityksistä, joita olimme Merin kanssa kentälle väsänneet.
Pian ratsukot alkoivat Hannen opastuksella hypätä ensimmäisiä esteitä. Ryhmä aloitti tavallisen pystyn hyppäämisellä, jonka jälkeen siirryttiin melko nopeasti pystysarjalle. Esteet taisivat olla noin 50cm korkeita, tosin pystyä Hanne nosti halukkaille 60 senttiin. Okserin ja pienen kävelytauon jälkeen ratsastajat alkoivat hypätä erikoisesteitä. Ensin aloitettiin kapealla tukilla, jonka sekä Tirpan suomenhevonen, että Pierren tinkertamma ylittivät kuin minkä tahansa risun. Viileähermoisten kylmäveristen jälkeen tuli Chiaran ja tämän jo valmiiksi kuuman Mango-ponin vuoro. Ponitamma otti kunnon spurtin tukille, hidasti juuri ennen estettä ja loikkasi valtavalla laatikkohypyllä sen yli. "Muista taas puolipidätteet ja rauhoita istunta", Hanne huuteli ohjeitaan, kun ratsukko tuli esteelle uudelleen. Tällä kertaa Mango jätti äskeisen hidastuksen pois ja kiisi suoraan esteen yli, jolloin Chiara-parka jäi pahasti jälkeen ja oli horjahtaa alas selästä. Kolmas kerta näytti jo lähes normaalilta, joten tukkiesteeltä siirryttiin "vesihaudalle". "Mä lähden auttelemaan tässä vaiheessa seuraavaa ryhmää. Kerro jos joku mätkähtää meidän upeaan vesiesteeseemme", Meri sanoi naurahtaen ja lähti kävelemään tallille.
Mango ja Chiara saivat tällä kertaa aloittaa, ja poni yllättikin tällä kertaa hyppäämällä vesiesteen lähes täydellisesti. "Upeaa Chiara, se venytti hyppyä juuri sopivasti ja ilmavarakin oli tällä kertaa maltillinen. Teille riittää tämä yksi hyppy", Hanne kehui. Tirpalla ei ollut aivan yhtä hyvää tuuria. Paksuksi-Punaiseksi ristitty suomenhevosori oli loikkinut tukin ylitse kuin vettä vaan, mutta oikean veden suhteen se ei ollut aivan yhtä rohkea. Tirppa lähestyi hyvin päättäväisenä estettä, mutta aivan viime hetkellä ori vetikin liinat kiinni ja nainen mätkähti esteen yli suoraa päätä vesimatolle. Paksu-Punainen ei onneksi lähtenyt säntäilemään minnekään, vaan katseli hieman nolona vettää valuvaa ratsastajaansa esteen toiselta puolen. Raikuvien aplodien saattelemana Tirppa nousi uudelleen satulaan ja ohjasi oriin sisukkaasti uudelleen kohti vesiestettä. "Luulisi olevan helpompaa nyt kun ei ole enää vettäkään, mitä pelätä", Hanne totesi peitellen nauruaan. Tällä kertaa Pieni Punainen hyppäsi, huikealla ilmavaralla, mutta hyppäsipä kuitenkin. Lopuksi ratsukot hyppäsivät vielä pari kertaa radan läpi, mutta harmikseni kukaan ratsukoista ei enää tarjonnut äskeisen kaltaista showta, vaan kaikki suoriutuivat radasta tyylikkäästi.
|
|
Joffe
Tallihiiri
Posts: 28
|
Post by Joffe on Aug 4, 2016 22:53:35 GMT 2
Vitosen suoritus tulee tässä!
- Kaviokoukku kuolaimien tilalla oli kyllä aika ovela piilo, Pierre pohti kiillottaessaan Tirpan hevosen satulaa. Aurinko oli tullut hetki sitten väistyneen sateen jäljiltä esiin ja hävittyämme kaviokoukkujen etsinnässä Pierren ja Jannican kanssa, olimme tulleet kiillottamaan voittajajoukkueen satuloita ulos. Oli myös mielenkiintoista seurata, mikä oli Merin ja Idan junailema yllätyspalkinto. - Puruvarastossa seikkailun olisi kyllä voinut jättää väliinkin, purua on joka paikassa, Jannica naurahti yhden purun leijaillessa tämän hiuksista juuri kiillotetun satulan päälle.
- Mitä ihmettä ne on nyt keksineet? mietin ääneen katsoessani Merin ja Idan poukkoilua pitkin tallipihaa Hannen myhäillessä sivummalla tietäväisen näköisenä. Micaela, Chiara ja Tirppa seisoivat tallipihan keskellä hämmentyneen näköisinä pintelit silmillä autuaan tietämättömänä Idasta ja Meristä, jotka hiippailivat tallin takaa kottikärryjen kanssa. - Sit vaan istutte kaikki siihen niin, just noin, Meri selosti istuttaessaan naiskolmikon kottikärryihin. Seurasin entistäkin kiinnostuneempana, mikä oikein oli Merin lupaama yllätyspalkinto. Merin antamasta merkistä Ida lähti kuljettamaan kottikärryjä ja niissä istuvaa kolmikkoa uhkaavasti talon edestä ja oripihaton ohitse. Hanne viittoi meitä jättämään satuloiden kiillotuksen sikseen ja lähdimme seuraamaan vedellä täytettyä ämpäriä kantavaa naista hiljaa keskustellen.
- Perillä! Sit voitte kärryistä arvon leidit, ja juoskaa suoraan eteenpäin ÄN-YY-TEE NYT! Meri hihkaisi taaempaa. - Mitä ihmettä tää nyt oikein on Meri, Micaela ihmetteli kovaan ääneen, ennen kuin juoksivat Merin ja Idan käskeminä - suoraan Kaimojärveen. Yllättyneet kiljaisut täyttivät rannan ja laiturin nokassa hekottava tallimestari sai osansa yllätyspalkinnostaan, kun Tirppa ja Chiara kiskoivat tämänkin mukanaan järveen saatuaan pintelit pois silmiltä.
- Sanokaa "juusto!" Ida huudahti juuri, kun Hanne heilautti ämpärissä olleet vedet laiturilta järvessä seisovan joukkion päälle. - Sitten kun kaikki on saaneet tarpeekseen järvessä lillumisesta, saunaan voi mennä lämmittelemään. Muistakaa tosin maastoon lähtö myöhemmin! Hanne kailotti ja hetken päästä kaikki järveen joutuneet olivat kadonneet saunan puolelle. Satuloiden kiillotus oli ensin tuntunut tylsältä idealta, mutta vetisen yllätyspalkinnon jälkeen sekin kelpasi hyvin!
- Älkääkä vaan luulko, että te pääsette maastoon noin puruisina, kuulin Hannen naurahtavan selkämme takaa ja seuraavana hetkenä tunsin vesisuihkun päällämme - tällä kertaa vesiletkusta. Myös Hannen ja Idan yllättyneet ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun nappasimme letkun kaksikolta. Kaikki virkeinä maastoon, eikö?
|
|
|
Post by Micaela on Aug 28, 2016 16:10:49 GMT 2
En jaksanut enää odottaa, joten tässä tulee seiskan suoritus
Tallissa kävi kova kuhina, kun kukin puunasi silmäteräänsä leirikisoja varten. Hanne oli pariin otteeseen leirin aikana maininnut, että kilpailut tulisivat olemaan leikkimieliset ja asustus saisi olla sen mukainen. Kukaan ei ollut ymmärtänyt, mitä se tarkalleen ottaen oli tarkoittanut, mutta kisatakit ja valkoiset ratsastushousut oli ainakin jätetty pois kuvioista. Minä olin kuitenkin päättänyt mennä vielä astetta pidemmälle... "Tarvitko sä noin paljon tavaraa Isarin kiillotukseen?" Pierre kysyi ja osoitti käsissäni olevaa sinistä Ikea-kassia. Mumisin jotain vastauksesi ja hipsin salaperäisen kassini kanssa Isarin karsinaan. Huonekaverini Jannica oli leirin aikana keksinyt kirjavalle orilleni lempinimen "Inkkari-poni", jonka jälkeen muutkin leiriläiset olivat alkaneet käyttää sitä. Jopa Hanne oli yhdellä tunnilla repäissyt ja sanonut, että Pocahontas saa tulla seuraavaksi. No jos te intiaaneja haluatte, niin niitähän te saatte. Joffen taiteillessa käytävällä pieniä sykeröitä Fuugon harjaan, minä kaivoin punaisen kasvomaalin esiin ja vedin sormellani ympyrät Isarin silmien ympärille. Lopulta kastoin koko kämmeneni maaliin ja painoin käden kuvan Isarin lautaselle. Lopuksi tietysti vielä pienet sipaisut omille poskilleni sekä pari sulkaa orin harjaan. Yritin hiippailla mahdollisimman huomaamattomasti Joffen ohi taukotilaan pesemään käsiäni, mutta ikävä kyllä tyttö ei ollut yhtä huononäköinen kuin poninsa. "Hui kamala! Mä katoin, että sulla on kädet noin veressä! Mitä ihmettä sä puuhaat?" "Kohta näet", naurahdin ja jatkoin matkaani. Kun kaikki olivat saaneet hevosensa varustettua ja oli aika alkaa siirtyä kilpailupaikalle, minä vitkuttelin tatkoituksella, jotta muut ehtisivät mennä ensin. Kun viimeinenkin ratsukko oli astellut tallin ovista pihalle, kaivoin Ikea-kassin sisältä vielä viimeisen silauksen asuuni - intiaanien sulkapäähine! Vaikka kyseessä olikin lasten naamiaisasu, kumilankakiinnityksen ansiosta sain päähineen mahtumaan vaivattomasti ratsastuskypäräni ympärille. Hetken jo epäröin kehtaisinko sittenkään astella tämän näköisenä muiden eteen, mutta kerrankos sitä täällä eletään. "Mihin se Micaela jäi?", kuulin Ciharan juuri ihmettelevän, kun astuin ulos tallin ovista. "Tullaan, tullaan!" minä hihkaisin. Kaikki kääntyivät katsomaan minua ja hevostani syvän hiljaisuuden laskeutuessa tallipihalle. Lopulta Tirppa uskalsi rikkoa hetken hiljaisuuden tokaisemalla nauraen: "Ei voi olla totta!" Sen jälkeen muutkin uskalsivat yhtyä tuohon hyväntahtoiseen nauruun. Kaikki olivat sitä mieltä, että minun ja Isarin pitäisi saada muutama lisäpiste upeasta asustuksesta. Taisivat rohkeimmat jopa vihjailla lisäpisteiden tulevan varmasti tarpeeseen.
|
|