Post by Hanne on Oct 7, 2015 12:23:47 GMT 2
Etelä-Lapin luonto on taas kauneimmillaan ja täynnä väriloistoa. Ja paras tapa päästä nauttimaan tästä kaikesta on tietenkin osallistua maastoretkelle!
Lähdemme matkaan noin tunnin pituiselle retkelle tallin pihalta lauantaina iltapäivällä klo 15:00. Paikalle on hyvä tulla vähintään puoli tuntia ennen tätä varustamaan hevosia. Suuntaamme ensin tallitien vieressä olevalle kesantopellolle ja kuljemme pellon poikki kohti metsää. Etenemme lähinnä käynnissä metsäpolulla ja ensimmäisiä ravipätkiä päästään ottamaan kun tullaan leveälle traktoritielle. Poikkeamme tieltä vielä toisen kerran metsään ja jonkin aikaa metsäpolkua kuljettuamme tulemme pellon reunaan. Peltojen omistaja, naapuritilan isäntä on antanut meille luvan ratsastaa puiduilla pelloilla, joten pääsemme ottamaan pienet laukkaspurtit sänkipellolla. Sänkkäriltä jatketaan naapuritilalle vievälle soratielle, jolta poikkeamme taas metsään juuri ennen maatilaa. Metsän läpi tullaan lähes umpeen kasvaneelle pienelle hiekkatielle, jossa päästään taas ravaamaan. Lopulta tie vaihtuu poluksi ja saavumme Taivalvaarojen punaisen mökin takapihalle, josta jatketaan käynnissä aina tallipihalle saakka.
Halukkaat voivat vielä varsinaisen retken jälkeen käydä Merin johdolla kokeilemassa maastoesteitämme kesantopellolla, jonka poikki kuljimme aivan aluksi. Yksityissiiven taukotilassa on kuitenkin tarjolla myös kuumaa kaakaota ja porkkanakakkua, sekä kurpitsamuffineja vuodenaikaan kuuluen.
Osallistumiset voi tehdä tähän alle tai sähköpostiin osoitteeseen joutokeino@gmail.com. Ilmoita osallistumisessa nimimerkkisi, sekä ratsusi nimi ja osoite.
Sänkipellolla tapahtui jotain odottamatonta? Ryöstikö hevosesi laukassa vai liittyikö pellolla ruokaillut peuralauma mukaan ilotteluun? Vai tapahtuiko kenties aivan jotain muuta? Kirjoita tarina tai runo, tai piirrä kuva, josta ilmenee mitä erikoista pellolla sattui. Jukolassa asuvien yksityishevosten omistajat tienaavat tehtävän suorittamisella tapahtumamerkin ja kuittaavat samalla lokakuun vuokran.
Tehtävää ei ole pakko suorittaa, vaan osallistua voi myös ihan vaan osallistumisen ilosta. :)
Tervetuloa mukaan!
Vaeltajat
Hanne - Inka
Sarita - Vivian
Kati - Walma
Siri - Rulla
Mettalise - Jukuri
Ansku - Wilpuri
Taneli - Arre
Joffe - Fuugo
Cremeide - Sami
Perla - Blondi
Meri - Loki
Aurinko oli jo aloittanut laskunsa, kun järjestimme Merin kanssa ratsukoita jonoon maastoa varten. Suurin osa ratsastajista oli varustautunut heijastimin, mikä oli erittäin fiksua näin hirvestysaikaan. Toki mahdolliset autotkin huomaavat letkamme paremmin pimeässä.
Inka lähti reippaaseen käyntiin, kun viimein olimme valmiita ja annoin sille merkin liikkua eteen päin. Etenimme silti rauhallisesti kohti kesantopeltoa. Kävellessämme ratsastajat juttelivat niitä näitä ja tutustuivat toisiinsa ja hevosiinsa. Takani ratsastava Saritakin kyseli paljon Jukolasta ja saimmekin aikaan oikein mukavan keskustelun. Hänen punertavan raudikko suomenhevostammansa, Vivian, oli rutkasti Inkaa isompi. Sen korvat kääntyilivät eteen ja taakse, ja tamma vaikutti oikein tarkkaavaiselta.
Kuljimme syksyisen metsän lävitse vielä käynnissä ja ihastelimme ruskan värjäämiä puita. Polku yhdistyi pian leveälle metsäkoneiden muovaamalle polulle, jolla pääsimme ottamaan ensimmäiset ravipätkät. Ratsut näyttivät pysyvän hyvin hallinnassa, ainakin mitä välillä vilkuilin taakseni. Suhteellisen pitkän ravipätkän jälkeen hidastimme taas käyntiin ja sukelsimme metsään. Puiden varjostamalla polulla oli jo lähes pilkko pimeää, mutta Meri ja minä olimme onneksi varustautuneet otsalampuin, joten pääsimme etenemään vaivatta.
Lyhyen metsäpätkän jälkeen tulimme pellon reunaan - oli aika laukata. Onneksi aukealla pellolla riitti vielä valoa sen verran, ettei otsalamppua tarvittu. Pari ratsukkoa lähti Merin kanssa kiertämään peltoa käynnissä ja loput järjestäytyivät perääni eräänlaiseen muodostelmaan. Kun kaikki olivat valmiina, kannustin Inkan laukkaan ja annoin tamman mennä omaa tahtiaan aina pellon toiseen reunaan saakka. Alkuun suomenehvonen spurttasi kunnossa, mutta puolivälin jälkeen vauhti hiipui normaaliksi keskilaukaksi. Kun kaikki olivat selvinneet pellon toiseen päähän, järjestäydyimme taas letkaan ja jatkoimme matkaa.
Metsään mennessämme tuli otsalampuille taas käyttöä. Aurinko oli nyt painunut kokonaan mailleen ja taivaalle oli ilmestynyt muutama tähti tuikkimaan. Ravasimme vielä viimeisen kerran tultuamme metsän siimeksestä hiekkatielle. Vain hevosten kaviot rasahtelivat rytmikkäästi tienpintaan, kun etenimme kohti tuttua tallipihaa. Pian tulimmekin Taivalvaarojen mökin pihalle ja siirryimme käyntiin.
Tallipihalta pari rohkea jatkoi vielä Merin perässä kokeilemaan maastoesteitä, vaikka ulkona tuskin näki eteensä. Onneksi kuivurin kirkas valo auttoi hieman. Loput porukasta siirtyivät hevoset hoidettuaan yksityissiiven taukotilaan, jossa nautimme ihanista herkuista ja kuumasta kaakaosta. Lämmin juoma tulikin tarpeeseen, ulkona kun alkoi jo olla viileää. Illan jo melkein vaihtuessa yöksi tuli lopulta aika kiittää maastoon osallistuneita ratsastajia ja toivottaa hyvää yötä.
Lähdemme matkaan noin tunnin pituiselle retkelle tallin pihalta lauantaina iltapäivällä klo 15:00. Paikalle on hyvä tulla vähintään puoli tuntia ennen tätä varustamaan hevosia. Suuntaamme ensin tallitien vieressä olevalle kesantopellolle ja kuljemme pellon poikki kohti metsää. Etenemme lähinnä käynnissä metsäpolulla ja ensimmäisiä ravipätkiä päästään ottamaan kun tullaan leveälle traktoritielle. Poikkeamme tieltä vielä toisen kerran metsään ja jonkin aikaa metsäpolkua kuljettuamme tulemme pellon reunaan. Peltojen omistaja, naapuritilan isäntä on antanut meille luvan ratsastaa puiduilla pelloilla, joten pääsemme ottamaan pienet laukkaspurtit sänkipellolla. Sänkkäriltä jatketaan naapuritilalle vievälle soratielle, jolta poikkeamme taas metsään juuri ennen maatilaa. Metsän läpi tullaan lähes umpeen kasvaneelle pienelle hiekkatielle, jossa päästään taas ravaamaan. Lopulta tie vaihtuu poluksi ja saavumme Taivalvaarojen punaisen mökin takapihalle, josta jatketaan käynnissä aina tallipihalle saakka.
Halukkaat voivat vielä varsinaisen retken jälkeen käydä Merin johdolla kokeilemassa maastoesteitämme kesantopellolla, jonka poikki kuljimme aivan aluksi. Yksityissiiven taukotilassa on kuitenkin tarjolla myös kuumaa kaakaota ja porkkanakakkua, sekä kurpitsamuffineja vuodenaikaan kuuluen.
Osallistumiset voi tehdä tähän alle tai sähköpostiin osoitteeseen joutokeino@gmail.com. Ilmoita osallistumisessa nimimerkkisi, sekä ratsusi nimi ja osoite.
Sänkipellolla tapahtui jotain odottamatonta? Ryöstikö hevosesi laukassa vai liittyikö pellolla ruokaillut peuralauma mukaan ilotteluun? Vai tapahtuiko kenties aivan jotain muuta? Kirjoita tarina tai runo, tai piirrä kuva, josta ilmenee mitä erikoista pellolla sattui. Jukolassa asuvien yksityishevosten omistajat tienaavat tehtävän suorittamisella tapahtumamerkin ja kuittaavat samalla lokakuun vuokran.
Tehtävää ei ole pakko suorittaa, vaan osallistua voi myös ihan vaan osallistumisen ilosta. :)
Tervetuloa mukaan!
Vaeltajat
Hanne - Inka
Sarita - Vivian
Kati - Walma
Siri - Rulla
Mettalise - Jukuri
Ansku - Wilpuri
Taneli - Arre
Joffe - Fuugo
Cremeide - Sami
Perla - Blondi
Meri - Loki
Aurinko oli jo aloittanut laskunsa, kun järjestimme Merin kanssa ratsukoita jonoon maastoa varten. Suurin osa ratsastajista oli varustautunut heijastimin, mikä oli erittäin fiksua näin hirvestysaikaan. Toki mahdolliset autotkin huomaavat letkamme paremmin pimeässä.
Inka lähti reippaaseen käyntiin, kun viimein olimme valmiita ja annoin sille merkin liikkua eteen päin. Etenimme silti rauhallisesti kohti kesantopeltoa. Kävellessämme ratsastajat juttelivat niitä näitä ja tutustuivat toisiinsa ja hevosiinsa. Takani ratsastava Saritakin kyseli paljon Jukolasta ja saimmekin aikaan oikein mukavan keskustelun. Hänen punertavan raudikko suomenhevostammansa, Vivian, oli rutkasti Inkaa isompi. Sen korvat kääntyilivät eteen ja taakse, ja tamma vaikutti oikein tarkkaavaiselta.
Kuljimme syksyisen metsän lävitse vielä käynnissä ja ihastelimme ruskan värjäämiä puita. Polku yhdistyi pian leveälle metsäkoneiden muovaamalle polulle, jolla pääsimme ottamaan ensimmäiset ravipätkät. Ratsut näyttivät pysyvän hyvin hallinnassa, ainakin mitä välillä vilkuilin taakseni. Suhteellisen pitkän ravipätkän jälkeen hidastimme taas käyntiin ja sukelsimme metsään. Puiden varjostamalla polulla oli jo lähes pilkko pimeää, mutta Meri ja minä olimme onneksi varustautuneet otsalampuin, joten pääsimme etenemään vaivatta.
Lyhyen metsäpätkän jälkeen tulimme pellon reunaan - oli aika laukata. Onneksi aukealla pellolla riitti vielä valoa sen verran, ettei otsalamppua tarvittu. Pari ratsukkoa lähti Merin kanssa kiertämään peltoa käynnissä ja loput järjestäytyivät perääni eräänlaiseen muodostelmaan. Kun kaikki olivat valmiina, kannustin Inkan laukkaan ja annoin tamman mennä omaa tahtiaan aina pellon toiseen reunaan saakka. Alkuun suomenehvonen spurttasi kunnossa, mutta puolivälin jälkeen vauhti hiipui normaaliksi keskilaukaksi. Kun kaikki olivat selvinneet pellon toiseen päähän, järjestäydyimme taas letkaan ja jatkoimme matkaa.
Metsään mennessämme tuli otsalampuille taas käyttöä. Aurinko oli nyt painunut kokonaan mailleen ja taivaalle oli ilmestynyt muutama tähti tuikkimaan. Ravasimme vielä viimeisen kerran tultuamme metsän siimeksestä hiekkatielle. Vain hevosten kaviot rasahtelivat rytmikkäästi tienpintaan, kun etenimme kohti tuttua tallipihaa. Pian tulimmekin Taivalvaarojen mökin pihalle ja siirryimme käyntiin.
Tallipihalta pari rohkea jatkoi vielä Merin perässä kokeilemaan maastoesteitä, vaikka ulkona tuskin näki eteensä. Onneksi kuivurin kirkas valo auttoi hieman. Loput porukasta siirtyivät hevoset hoidettuaan yksityissiiven taukotilaan, jossa nautimme ihanista herkuista ja kuumasta kaakaosta. Lämmin juoma tulikin tarpeeseen, ulkona kun alkoi jo olla viileää. Illan jo melkein vaihtuessa yöksi tuli lopulta aika kiittää maastoon osallistuneita ratsastajia ja toivottaa hyvää yötä.