Post by Hanne on Apr 9, 2017 21:06:43 GMT 2
Toukokuu on perinteisesti Jukolan synttäreiden aikaa ja senpä kunniaksi yksityishevosten omistajia ja tällä kertaa myös tallin ulkopuolisia hevosenomistajia hemmotellaan kokonaisella valmennusviikonlopulla. Lauantaina keskitytään hiomaan helpon ja vaativan tason koulukiemuroita ja sunnuntaina päästään hyppäämään jumppasarjoja. Kouluvalmennusta tulee pitämään Ruotsin koulumestari ja pitkän linjan puoliverikasvattaja Inka Björklund. Esteillä valmentajana taas toimii tuttuun tapaan tallin omistajatar, Hannele Taivalvaara, eli Hanne.
Ilmottaudu mukaan täyttämällä alla oleva kaavake ja lähettämällä se tähän viestiketjuun. Molemmille päiville mahtuu kolme nopeinta ja molempiin valmennuksiin on varattu yksi paikka Jukolan hevosenomistajille. Yhdeltä ihmiseltä otetaan tällä kertaa vain yksi hevonen jompaan kumpaan valmennukseen. Ilmoittauduthan viimeistään 26.5.!
Lauantai 27.5. // kouluvalmennus TÄYNNÄ
1. Selma - Villahaan Puhti
Olihan meillä joukossamme sentään yksi suomenhevosvahvistuskin, nimittäin Selma Puhti-oriinsa kanssa. Eikä ollutkaan mikä tahansa putte tämä Puhti, vaan oikein hienoliikkeinen kaveri, eikä jäänyt yhtään kakkoseksi kahdelle puoliveriselle. Selma kertoi oriin olevan matkalla kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun ja ensisijaisesti tarkoitus olisikin harjoitella sitä varten. Tasoltaan Puhti oli Helppo A ja kuulemma tasaisuutta ja lennokkuutta saisi vielä hioa. Myös kootut askellajit voitaisiin käydä lävitse.
Kehotinkin ratsukkoa tekemään alkuverryttelyissä paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä, jotta saataisiin Puhti ihan ensiksi hyvin avuille. Se näytti hienoista liikkeistään huolimatta hieman raskaalta edestä, mikä kyllä hankaloittaisi kokoamista. Tarkoitus kun ei ole, että ratsastaja kantaa koko hevosta käsillään. Siinä missä Jannican ori käyttäytyi varsin siivosti, oli Puhdilla vähän enemmän ”puhtia” yrittää hurmata porukan ainoaa tammaa. Malttoi se onneksi keskittyä lopulta, kunhan Felissa ratsasti Nillalla mahdollisimman paljon toisessa päädyssä, kuin missä Selma ja Puhti olivat.
Työskentelyssä keskityimme aluksi niihin koottuihin askellajeihin. Haimme ensin vielä hieman lisää painoa takaosalle tekemällä muutamia peruutuksia ja kaarevia uria. Kun homma alkoi pelittää, kokosimme alkuun ihan vaan käyntiä pitkällä sivulla. Seuraavaksi treenattiin harjoitusravia niin, että lyhyillä sivuilla koottiin ja pitkillä Selma sai ratsastaa keskiravia. Oikeastaan ori näytti kyllä menevän keskiravia ihan itsestään, helpottuneena tiukan kokoamisen jälkeen. Laukka oli kootuista askellajeista tänään haastavin, sillä oriilta uupui vielä jonkin verran tasapainoa, vaikka se kokenut kisakonkari olikin. Teimmekin ennen koottua laukkaa muutaman vastalaukkaharjoituksen ja lopulta saimme Puhdista irti myös pienen kokoamisen. Loppuun treenattiin vielä vähän laatuarvostelussa ratsastettavaa rataakin.
2. Jannica - Dancing Playmate Rewa
Lauantain porukkaan mahtui parin kokeneemman ratsukon joukkoon myös kilpauraansa aloitteleva Masa ratsastajansa Jannican kanssa. Nuori suuri kimo käyttäytyi onneksi hyvin tamman ja toisen oriin kanssa ja keskittyi lähinnä omaan tekemiseensä. Jannica kertoilikin Masan olevan nyt tasoa Helppo B ja että sen olisi tarkoitus startata kesällä ensimmäistä kertaa helppoja koululuokkia.
Yritteliäisyyttä ei oriilta ainakaan puuttunut. Masa otti jo alkuverryttelyn ravivoltit vakavasti ja kuunteli ratsastajansa pienimpiäkin apuja. Vieras paikkakaan ei näyttänyt nuorta herraa haittaavan. Tällaista keskittymistä ja motivaatiota nuorelta puoliveriseltä on kyllä ilo seurata – etenkin näin puoliverikasvattajana.
Teimme ratsukon kanssa ihan perustyöskentelyä ja keskityimme hiomaan pohkeenväistöjä, jotka saisivat olla vielä aavistuksen suorempia. Nyt ori vielä väänsi kaulaansa mielellään mutkalle tai juoksi väistön läpi, mikä oli toisaalta ihan normaalia nuorelle ratsunalulle. Ratsastajaa sainkin muistuttaa selkeistä, mutta kevyistä avuista. Loppua kohden otimme myös laukannostoja ja kuten Jannica oli kertonutkin, oli oriin laukka vielä hieman epätasapainoista. Ratsastajan korjatessa ulkoavut tilanne parani hieman, mutta lopullinen tasapaino tulee toki vasta harjoittelun myötä. Ratsukon onkin hyvä kesällä treenata etenkin siirtymisiä laukasta raviin, ravista laukkaan, käynnistä laukkaan… Myöhemmin sitten mukaan voi ottaa myös vastalaukkaharjoituksia. Antoisaa kisakesää!
3. Felissa - Vanilla Unicorn
Felissa pääsikin tänään oikein pitkästä aikaa töihin Nilla-tammansa kanssa. Kaksikolla oli ollut jo jonkin aikaa kisataukoa ja kenttätyöskentely oli etenkin viime aikoina ollut enemmänkin läpiratsastusta, kuin varsinaista työskentelyä. Sen huomasikin jo alkuverryttelyissä Nillan ravatessa notkeana kuin näkkileipä.
Ratsastajassakin oli pientä petraamisen varaa ja alkuun sainkin muistutella selkeistä avuista ja erityisesti rauhoittumisesta. Ratsukolla näytti olevan pienoinen kierre käynnissä. Felissa häselsi hieman liikaa selässä antaen ristiriitaisia apuja, mikä sai Nillan vääntäytymään entistä enemmän solmuun. Lähdimme ratkomaan ongelmia ihan aluksi kunnon taivutuksilla ja muilla hevosta vetristävillä liikkeillä. Pikkuhiljaa Felissa sai tasaisen tuntuman ratsuunsa, ja Nillakin alkoi näyttää taipuisammalta ja ennen kaikkea kevyemmältä. Ratsastaja huomauttikin tamman tuntuvan taas enemmän omalta itseltään.
Valmennuksen edetessä teetin ratsukolla perusliikkeitä erityisesti harjoitusravissa. Pienen muistuttelun avulta Nillasta saatiin kuin saatiinkin kaiveltua sitä parin vuoden takaista GP-ratsua esille. Valmennuksen lopuksi tamma esittikin upean laukanvaihtosarjan, vaikka tarkoitus oli tehdä vain yksi vaihto lävistäjällä. Felissalle annoin vinkiksi ajatuslauseen: ”Tee aina mieluummin vähemmän kuin enemmän.” Vaativampiakin koululiikkeitä kannattaa pitää tamman kanssa jonkin verran yllä, vaikka se ei enää ihan GP-tasolla tulisikaan kilpailemaan. Tsemppiä kesän kisoihin ja erityisesti laatuarvosteluun!
Sunnuntai 28.5. // estevalmennus TÄYNNÄ
1. Iitu - Kaakkilan Raivoruletti
Sunnuntain estevalmennuksen aloittivat aikaisin aamulla Iitu ja suomenhevosori Sisu. Kasailin päivän tehtävää, eli kolmen esteen jumppasarjaa ratsukon kävellessä alkukäyntejä. Juttelimme samalla ratsukon toiveista ja tavoitteista. Iitu kertoi, etteivät he ole Sisun kanssa vielä kovin kokeneita kisakonkareita ja esteillä etenkin vauhti ja ratsastajan kehonhallinta kaipaisivat pientä hiontaa. Tähän mennessä he olivat hypänneet noin 70 cm rataa, joten pysyisimme myös valmennuksen ajan noissa korkeuksissa.
Alkuverryttely aloitettiin ravisiirtymisillä ja pysähdyksillä. Näin varmistettiin, että Sisu on varmasti kuulolla, eikä kaahota vailla jarruja. Sisu näytti kuuntelevan tänään oikein hyvin ja kehotin Iitua ratsastamaan paljon suuria ympyröitä ja toisella pitkällä sivulla loivaa kiemurauraa. Jatkoimme verryttelyistä suoraan laukkatehtävään ennen jumppasarjalle siirtymistä. Pyysin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle, jolla tarkoitus oli tehdä laukannosto ensimmäisen kaaren jälkeen keskihalkaisijalla, laukata sitä seuraava kaarre ja siirtyä sen jälkeen takaisin raviin – jälleen keskihalkaisijalla. Nyt Sisu alkoi näyttää jo hienoisia kuumumisen merkkejä. Harjoituksen tarkoitus olikin kohdentaa ylimääräinen energia taipumiseen ja laukan ylläpitämiseen kaarevalla uralla. Pariin otteeseen sain muistuttaa Iitua ulkoavuista ja kehottaa tätä taivuttamaan rohkeammin hevosta sisäpohkeen ympärille. Muutoin ratsastajan istunnassa ei ollut moitittavaa.
Pienten välikäyntien jälkeen siirryimme itse jumppasarjalle, jonka olin rakentanut toiselle pitkälle sivulle. Sarja alkoi maapuomilla, jota seurasi kolmen metrin päässä ristikko, sen jälkeen 6 metriä ja pysty ja vielä 6 metriä ja okseri. Viimeinen okseri oli noin 60cm korkea. Pyysin ratsukkoa sarjalle ensin ravissa. Sisu lähestyi vielä tässä vaiheessa esteitä rauhassa ja hyppäsi koko sarjan puhtaasti. Kehuin ratsukkoa, mutta ratsastaja saisi tukea hevosta vielä lisää esteiden välillä.
”Keskity antamaan tukea, mutta älä tee mitään ylimääräistä”, muistutinkin Iitua.
Seuraavaksi ratsukko sai tulla esteelle laukassa ja nyt Sisulta meinasikin karata jo mopo käsistä. Iitu toimi viisaasti ja käänsi oriin ilman eri kehotusta pääty-ympyrälle rauhoittumaan. Kun vauhti oli suunnilleen parempi, hän ohjasi Sisun sarjalle. Harjoitus alkoi sujua kerta kerralta paremmin ja nostin viimeisen esteen vielä parille viimeiselle kerralle 70 senttiseksi. Ori olisi varmaan hypännyt vielä 80cm korkuisenkin okserin, mutta päätimme olla ahnehtimatta liikaa ja lopettaa hyvään suoritukseen.
2. Disa - Finansseri
Seuraavana valmennukseen saapuivat Disa ja suomenpienhevosori Vinski. Keskustelimme alkukäyntien ajan ratsukon toiveista ja tavoitteista. Disa kertoi, että he ovat ratsastaneet jo jonkin aikaa lähinnä itsenäisesti ja etenkin radoista on alkanut puuttua se viimeinen silaus. Jumppasarjatehtävällä saataisiin varmasti hiottua ratsukon tarkkuutta ja hyppytyyliä paremmaksi. Tähän mennessä ratsukko oli hypännyt 70-80 cm ratana, joten pysyisimme myös valmennuksen ajan noissa korkeuksissa.
Alkuverryttely aloitettiin ravisiirtymisillä. Vinski näytti kuuntelevan ratsastajaansa oikein hyvin ja kehotin Disaa ratsastamaan paljon suuria ympyröitä ja toisella pitkällä sivulla loivaa kiemurauraa. Jatkoimme verryttelyistä suoraan laukkatehtävään ennen jumppasarjalle siirtymistä. Pyysin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle, jolla tarkoitus oli tehdä laukannosto ensimmäisen kaaren jälkeen keskihalkaisijalla, laukata sitä seuraava kaarre ja siirtyä sen jälkeen takaisin raviin – jälleen keskihalkaisijalla. Tämä olikin hyvä tehtävä Vinskille, jolla kuulemma oli hieman ongelmia laukan tasapainossa kaarteissa. Pariin otteeseen sain muistuttaa Disaa tukevista ulkoavuista ja kehottaa tätä taivuttamaan rohkeammin hevosta sisäpohkeen ympärille. Toiseen suuntaan kaari alkoi sujua jo oikein hyvin, mutta toinen puoli oli oriille vielä hankala.
Pienten välikäyntien jälkeen siirryimme itse jumppasarjalle, jonka olin rakentanut toiselle pitkälle sivulle. Sarja alkoi maapuomilla, jota seurasi kolmen metrin päässä ristikko, sen jälkeen 6 metriä ja pysty ja vielä 6 metriä ja okseri. Viimeinen okseri oli noin 60cm korkea. Pyysin ratsukkoa sarjalle ensin ravissa. Vinski lähestyi sarjaa innokkasti, mutta näytti kuitenkin olevan hyvin hallinnassa. Viimeinen puomi kuitenkin tipahti oriin seotessa askelissaan.
”Se jää nyt vähän yksin etenkin tuolla sarjan lopulla. Muista antaa tukea, kuitenkaan häiritsemättä Vinskiä liikaa”, muistutin Disaa.
Seuraavaksi ratsukko sai tulla esteelle laukassa. Nyt Disa muisti ratsastaa sarjan loppuun matkustelematta ja tuloksena olikin puhdas rata. Harjoitus alkoi sujua kerta kerralta paremmin ja nostin viimeisen esteen vielä parille viimeiselle kerralle 70 senttiseksi. Päätimme vielä nostaa viimeiselle kerralle esteen 80 senttiseksi ja onnistuneen suorituksen jälkeen päätimme valmennuksen loppuverryttelyihin.
3. Tuulia T. - Mixedin Ohrantappura
Viimeisenä valmennukseen saapuivat Tuulia ja suomenhevosori Ohra. Keskustelimme alkukäyntien ajan ratsukon toiveista ja tavoitteista. Tuulia selitti, että Ohra oli vielä nuori ja hieman raaka, eikä sen kanssa oltu käyty vielä kodin ulkopuolella harjoittelemassa. Esteillä se oli vauhdikas - toisinaan liiankin. Tähän mennessä ratsukko oli hypännyt jo 110 cm ratana, mutta harjoituksessa pysyisimme ainakin alustavasti 90cm korkeudessa.
Alkuverryttely aloitettiin ravisiirtymisillä ja pysähdyksillä. Ohra oli hieman jännittynyt ja katosi useaan otteeseen avuilta. Pysähdyksissä ja siirtymisisissä se kuitenkin joutui edes hetken kuuntelemaan ratsastajan apuja. Kehotin ratsastajaa jatkamaan tekemällä paljon suuria ympyröitä ja voltteja vapaavalintaisiin kohtiin. Jatkoimme alkuverryttelyistä suoraan laukkatehtävään ennen jumppasarjalle siirtymistä. Pyysin tämänkin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle, jolla tarkoitus oli tehdä laukannosto ensimmäisen kaaren jälkeen keskihalkaisijalla, laukata sitä seuraava kaarre ja siirtyä sen jälkeen takaisin raviin – jälleen keskihalkaisijalla. Ohra olisi alkuun halunnut vain juosta kaaret kiitoravissa, mutta Tuuli sai tilanteen nopeasti hallintaan. Ratsukon kemiat tuntuivat toimivan hyvin, vaikka vieras paikka veikin oriin huomion herkästi muualle.
Pienten välikäyntien jälkeen siirryimme itse jumppasarjalle, jonka olin rakentanut toiselle pitkälle sivulle. Sarja alkoi maapuomilla, jota seurasi kolmen metrin päässä ristikko, sen jälkeen 6 metriä ja pysty ja vielä 6 metriä ja okseri. Viimeinen okseri oli tässä vaiheessa noin 70cm korkea. Pyysin ratsukkoa sarjalle ensin ravissa. Ohra lähestyi sarjaa vailla jarruja, joten kehotinkin Tuuliaa ohjaamaan sen ensitöikseen voltille sarjan alkupäähän. Kun jonkinlainen kontrolli löytyi, Tuulia käänsi Ohran sarjalle.
”Otetaan seuraavaksi laukalla, mutta älä epäröi kääntää sitä pääty-ympyrälle, jos se kaahaa”, muistutin Tuuliaa.
Yllätyksekseni Ohra näyttikin olevan paremmin hallinnassa laukassa, joskin ratsastajasta näki, että hän sai tehdä töitä siistin suorituksen eteen. Harjoitus alkoi sujua kerta kerralta paremmin ja nostin pikkuhiljaa viimeistä estettä ensin 80 senttiseksi, sitten 90 senttiseksi. Lopulta nostin viimeisen esteen metrin korkuiseksi ja onnistuneen suorituksen jälkeen päätimme valmennuksen loppuverryttelyihin. Ohra näytti nyt väsyneeltä, mutta toisaalta myös huomattavasti rennommalta kuin alkutunnista.
Ilmottaudu mukaan täyttämällä alla oleva kaavake ja lähettämällä se tähän viestiketjuun. Molemmille päiville mahtuu kolme nopeinta ja molempiin valmennuksiin on varattu yksi paikka Jukolan hevosenomistajille. Yhdeltä ihmiseltä otetaan tällä kertaa vain yksi hevonen jompaan kumpaan valmennukseen. Ilmoittauduthan viimeistään 26.5.!
Ratsastajan nimi:
Ratsun nimi & osoite:
Valmennuspäivä:
Miksi juuri teidän pitäisi päästä mukaan valmennukseen:
Pieni kuvaus ratsukon nykyisestä tasosta:
Kaksi ensisijaista kehityskohdetta:
Tavoitteet kesän kisakaudelle 2017:
Ratsun nimi & osoite:
Valmennuspäivä:
Miksi juuri teidän pitäisi päästä mukaan valmennukseen:
Pieni kuvaus ratsukon nykyisestä tasosta:
Kaksi ensisijaista kehityskohdetta:
Tavoitteet kesän kisakaudelle 2017:
Lauantai 27.5. // kouluvalmennus TÄYNNÄ
1. Selma - Villahaan Puhti
Olihan meillä joukossamme sentään yksi suomenhevosvahvistuskin, nimittäin Selma Puhti-oriinsa kanssa. Eikä ollutkaan mikä tahansa putte tämä Puhti, vaan oikein hienoliikkeinen kaveri, eikä jäänyt yhtään kakkoseksi kahdelle puoliveriselle. Selma kertoi oriin olevan matkalla kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun ja ensisijaisesti tarkoitus olisikin harjoitella sitä varten. Tasoltaan Puhti oli Helppo A ja kuulemma tasaisuutta ja lennokkuutta saisi vielä hioa. Myös kootut askellajit voitaisiin käydä lävitse.
Kehotinkin ratsukkoa tekemään alkuverryttelyissä paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä, jotta saataisiin Puhti ihan ensiksi hyvin avuille. Se näytti hienoista liikkeistään huolimatta hieman raskaalta edestä, mikä kyllä hankaloittaisi kokoamista. Tarkoitus kun ei ole, että ratsastaja kantaa koko hevosta käsillään. Siinä missä Jannican ori käyttäytyi varsin siivosti, oli Puhdilla vähän enemmän ”puhtia” yrittää hurmata porukan ainoaa tammaa. Malttoi se onneksi keskittyä lopulta, kunhan Felissa ratsasti Nillalla mahdollisimman paljon toisessa päädyssä, kuin missä Selma ja Puhti olivat.
Työskentelyssä keskityimme aluksi niihin koottuihin askellajeihin. Haimme ensin vielä hieman lisää painoa takaosalle tekemällä muutamia peruutuksia ja kaarevia uria. Kun homma alkoi pelittää, kokosimme alkuun ihan vaan käyntiä pitkällä sivulla. Seuraavaksi treenattiin harjoitusravia niin, että lyhyillä sivuilla koottiin ja pitkillä Selma sai ratsastaa keskiravia. Oikeastaan ori näytti kyllä menevän keskiravia ihan itsestään, helpottuneena tiukan kokoamisen jälkeen. Laukka oli kootuista askellajeista tänään haastavin, sillä oriilta uupui vielä jonkin verran tasapainoa, vaikka se kokenut kisakonkari olikin. Teimmekin ennen koottua laukkaa muutaman vastalaukkaharjoituksen ja lopulta saimme Puhdista irti myös pienen kokoamisen. Loppuun treenattiin vielä vähän laatuarvostelussa ratsastettavaa rataakin.
2. Jannica - Dancing Playmate Rewa
Lauantain porukkaan mahtui parin kokeneemman ratsukon joukkoon myös kilpauraansa aloitteleva Masa ratsastajansa Jannican kanssa. Nuori suuri kimo käyttäytyi onneksi hyvin tamman ja toisen oriin kanssa ja keskittyi lähinnä omaan tekemiseensä. Jannica kertoilikin Masan olevan nyt tasoa Helppo B ja että sen olisi tarkoitus startata kesällä ensimmäistä kertaa helppoja koululuokkia.
Yritteliäisyyttä ei oriilta ainakaan puuttunut. Masa otti jo alkuverryttelyn ravivoltit vakavasti ja kuunteli ratsastajansa pienimpiäkin apuja. Vieras paikkakaan ei näyttänyt nuorta herraa haittaavan. Tällaista keskittymistä ja motivaatiota nuorelta puoliveriseltä on kyllä ilo seurata – etenkin näin puoliverikasvattajana.
Teimme ratsukon kanssa ihan perustyöskentelyä ja keskityimme hiomaan pohkeenväistöjä, jotka saisivat olla vielä aavistuksen suorempia. Nyt ori vielä väänsi kaulaansa mielellään mutkalle tai juoksi väistön läpi, mikä oli toisaalta ihan normaalia nuorelle ratsunalulle. Ratsastajaa sainkin muistuttaa selkeistä, mutta kevyistä avuista. Loppua kohden otimme myös laukannostoja ja kuten Jannica oli kertonutkin, oli oriin laukka vielä hieman epätasapainoista. Ratsastajan korjatessa ulkoavut tilanne parani hieman, mutta lopullinen tasapaino tulee toki vasta harjoittelun myötä. Ratsukon onkin hyvä kesällä treenata etenkin siirtymisiä laukasta raviin, ravista laukkaan, käynnistä laukkaan… Myöhemmin sitten mukaan voi ottaa myös vastalaukkaharjoituksia. Antoisaa kisakesää!
3. Felissa - Vanilla Unicorn
Felissa pääsikin tänään oikein pitkästä aikaa töihin Nilla-tammansa kanssa. Kaksikolla oli ollut jo jonkin aikaa kisataukoa ja kenttätyöskentely oli etenkin viime aikoina ollut enemmänkin läpiratsastusta, kuin varsinaista työskentelyä. Sen huomasikin jo alkuverryttelyissä Nillan ravatessa notkeana kuin näkkileipä.
Ratsastajassakin oli pientä petraamisen varaa ja alkuun sainkin muistutella selkeistä avuista ja erityisesti rauhoittumisesta. Ratsukolla näytti olevan pienoinen kierre käynnissä. Felissa häselsi hieman liikaa selässä antaen ristiriitaisia apuja, mikä sai Nillan vääntäytymään entistä enemmän solmuun. Lähdimme ratkomaan ongelmia ihan aluksi kunnon taivutuksilla ja muilla hevosta vetristävillä liikkeillä. Pikkuhiljaa Felissa sai tasaisen tuntuman ratsuunsa, ja Nillakin alkoi näyttää taipuisammalta ja ennen kaikkea kevyemmältä. Ratsastaja huomauttikin tamman tuntuvan taas enemmän omalta itseltään.
Valmennuksen edetessä teetin ratsukolla perusliikkeitä erityisesti harjoitusravissa. Pienen muistuttelun avulta Nillasta saatiin kuin saatiinkin kaiveltua sitä parin vuoden takaista GP-ratsua esille. Valmennuksen lopuksi tamma esittikin upean laukanvaihtosarjan, vaikka tarkoitus oli tehdä vain yksi vaihto lävistäjällä. Felissalle annoin vinkiksi ajatuslauseen: ”Tee aina mieluummin vähemmän kuin enemmän.” Vaativampiakin koululiikkeitä kannattaa pitää tamman kanssa jonkin verran yllä, vaikka se ei enää ihan GP-tasolla tulisikaan kilpailemaan. Tsemppiä kesän kisoihin ja erityisesti laatuarvosteluun!
Sunnuntai 28.5. // estevalmennus TÄYNNÄ
1. Iitu - Kaakkilan Raivoruletti
Sunnuntain estevalmennuksen aloittivat aikaisin aamulla Iitu ja suomenhevosori Sisu. Kasailin päivän tehtävää, eli kolmen esteen jumppasarjaa ratsukon kävellessä alkukäyntejä. Juttelimme samalla ratsukon toiveista ja tavoitteista. Iitu kertoi, etteivät he ole Sisun kanssa vielä kovin kokeneita kisakonkareita ja esteillä etenkin vauhti ja ratsastajan kehonhallinta kaipaisivat pientä hiontaa. Tähän mennessä he olivat hypänneet noin 70 cm rataa, joten pysyisimme myös valmennuksen ajan noissa korkeuksissa.
Alkuverryttely aloitettiin ravisiirtymisillä ja pysähdyksillä. Näin varmistettiin, että Sisu on varmasti kuulolla, eikä kaahota vailla jarruja. Sisu näytti kuuntelevan tänään oikein hyvin ja kehotin Iitua ratsastamaan paljon suuria ympyröitä ja toisella pitkällä sivulla loivaa kiemurauraa. Jatkoimme verryttelyistä suoraan laukkatehtävään ennen jumppasarjalle siirtymistä. Pyysin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle, jolla tarkoitus oli tehdä laukannosto ensimmäisen kaaren jälkeen keskihalkaisijalla, laukata sitä seuraava kaarre ja siirtyä sen jälkeen takaisin raviin – jälleen keskihalkaisijalla. Nyt Sisu alkoi näyttää jo hienoisia kuumumisen merkkejä. Harjoituksen tarkoitus olikin kohdentaa ylimääräinen energia taipumiseen ja laukan ylläpitämiseen kaarevalla uralla. Pariin otteeseen sain muistuttaa Iitua ulkoavuista ja kehottaa tätä taivuttamaan rohkeammin hevosta sisäpohkeen ympärille. Muutoin ratsastajan istunnassa ei ollut moitittavaa.
Pienten välikäyntien jälkeen siirryimme itse jumppasarjalle, jonka olin rakentanut toiselle pitkälle sivulle. Sarja alkoi maapuomilla, jota seurasi kolmen metrin päässä ristikko, sen jälkeen 6 metriä ja pysty ja vielä 6 metriä ja okseri. Viimeinen okseri oli noin 60cm korkea. Pyysin ratsukkoa sarjalle ensin ravissa. Sisu lähestyi vielä tässä vaiheessa esteitä rauhassa ja hyppäsi koko sarjan puhtaasti. Kehuin ratsukkoa, mutta ratsastaja saisi tukea hevosta vielä lisää esteiden välillä.
”Keskity antamaan tukea, mutta älä tee mitään ylimääräistä”, muistutinkin Iitua.
Seuraavaksi ratsukko sai tulla esteelle laukassa ja nyt Sisulta meinasikin karata jo mopo käsistä. Iitu toimi viisaasti ja käänsi oriin ilman eri kehotusta pääty-ympyrälle rauhoittumaan. Kun vauhti oli suunnilleen parempi, hän ohjasi Sisun sarjalle. Harjoitus alkoi sujua kerta kerralta paremmin ja nostin viimeisen esteen vielä parille viimeiselle kerralle 70 senttiseksi. Ori olisi varmaan hypännyt vielä 80cm korkuisenkin okserin, mutta päätimme olla ahnehtimatta liikaa ja lopettaa hyvään suoritukseen.
2. Disa - Finansseri
Seuraavana valmennukseen saapuivat Disa ja suomenpienhevosori Vinski. Keskustelimme alkukäyntien ajan ratsukon toiveista ja tavoitteista. Disa kertoi, että he ovat ratsastaneet jo jonkin aikaa lähinnä itsenäisesti ja etenkin radoista on alkanut puuttua se viimeinen silaus. Jumppasarjatehtävällä saataisiin varmasti hiottua ratsukon tarkkuutta ja hyppytyyliä paremmaksi. Tähän mennessä ratsukko oli hypännyt 70-80 cm ratana, joten pysyisimme myös valmennuksen ajan noissa korkeuksissa.
Alkuverryttely aloitettiin ravisiirtymisillä. Vinski näytti kuuntelevan ratsastajaansa oikein hyvin ja kehotin Disaa ratsastamaan paljon suuria ympyröitä ja toisella pitkällä sivulla loivaa kiemurauraa. Jatkoimme verryttelyistä suoraan laukkatehtävään ennen jumppasarjalle siirtymistä. Pyysin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle, jolla tarkoitus oli tehdä laukannosto ensimmäisen kaaren jälkeen keskihalkaisijalla, laukata sitä seuraava kaarre ja siirtyä sen jälkeen takaisin raviin – jälleen keskihalkaisijalla. Tämä olikin hyvä tehtävä Vinskille, jolla kuulemma oli hieman ongelmia laukan tasapainossa kaarteissa. Pariin otteeseen sain muistuttaa Disaa tukevista ulkoavuista ja kehottaa tätä taivuttamaan rohkeammin hevosta sisäpohkeen ympärille. Toiseen suuntaan kaari alkoi sujua jo oikein hyvin, mutta toinen puoli oli oriille vielä hankala.
Pienten välikäyntien jälkeen siirryimme itse jumppasarjalle, jonka olin rakentanut toiselle pitkälle sivulle. Sarja alkoi maapuomilla, jota seurasi kolmen metrin päässä ristikko, sen jälkeen 6 metriä ja pysty ja vielä 6 metriä ja okseri. Viimeinen okseri oli noin 60cm korkea. Pyysin ratsukkoa sarjalle ensin ravissa. Vinski lähestyi sarjaa innokkasti, mutta näytti kuitenkin olevan hyvin hallinnassa. Viimeinen puomi kuitenkin tipahti oriin seotessa askelissaan.
”Se jää nyt vähän yksin etenkin tuolla sarjan lopulla. Muista antaa tukea, kuitenkaan häiritsemättä Vinskiä liikaa”, muistutin Disaa.
Seuraavaksi ratsukko sai tulla esteelle laukassa. Nyt Disa muisti ratsastaa sarjan loppuun matkustelematta ja tuloksena olikin puhdas rata. Harjoitus alkoi sujua kerta kerralta paremmin ja nostin viimeisen esteen vielä parille viimeiselle kerralle 70 senttiseksi. Päätimme vielä nostaa viimeiselle kerralle esteen 80 senttiseksi ja onnistuneen suorituksen jälkeen päätimme valmennuksen loppuverryttelyihin.
3. Tuulia T. - Mixedin Ohrantappura
Viimeisenä valmennukseen saapuivat Tuulia ja suomenhevosori Ohra. Keskustelimme alkukäyntien ajan ratsukon toiveista ja tavoitteista. Tuulia selitti, että Ohra oli vielä nuori ja hieman raaka, eikä sen kanssa oltu käyty vielä kodin ulkopuolella harjoittelemassa. Esteillä se oli vauhdikas - toisinaan liiankin. Tähän mennessä ratsukko oli hypännyt jo 110 cm ratana, mutta harjoituksessa pysyisimme ainakin alustavasti 90cm korkeudessa.
Alkuverryttely aloitettiin ravisiirtymisillä ja pysähdyksillä. Ohra oli hieman jännittynyt ja katosi useaan otteeseen avuilta. Pysähdyksissä ja siirtymisisissä se kuitenkin joutui edes hetken kuuntelemaan ratsastajan apuja. Kehotin ratsastajaa jatkamaan tekemällä paljon suuria ympyröitä ja voltteja vapaavalintaisiin kohtiin. Jatkoimme alkuverryttelyistä suoraan laukkatehtävään ennen jumppasarjalle siirtymistä. Pyysin tämänkin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle, jolla tarkoitus oli tehdä laukannosto ensimmäisen kaaren jälkeen keskihalkaisijalla, laukata sitä seuraava kaarre ja siirtyä sen jälkeen takaisin raviin – jälleen keskihalkaisijalla. Ohra olisi alkuun halunnut vain juosta kaaret kiitoravissa, mutta Tuuli sai tilanteen nopeasti hallintaan. Ratsukon kemiat tuntuivat toimivan hyvin, vaikka vieras paikka veikin oriin huomion herkästi muualle.
Pienten välikäyntien jälkeen siirryimme itse jumppasarjalle, jonka olin rakentanut toiselle pitkälle sivulle. Sarja alkoi maapuomilla, jota seurasi kolmen metrin päässä ristikko, sen jälkeen 6 metriä ja pysty ja vielä 6 metriä ja okseri. Viimeinen okseri oli tässä vaiheessa noin 70cm korkea. Pyysin ratsukkoa sarjalle ensin ravissa. Ohra lähestyi sarjaa vailla jarruja, joten kehotinkin Tuuliaa ohjaamaan sen ensitöikseen voltille sarjan alkupäähän. Kun jonkinlainen kontrolli löytyi, Tuulia käänsi Ohran sarjalle.
”Otetaan seuraavaksi laukalla, mutta älä epäröi kääntää sitä pääty-ympyrälle, jos se kaahaa”, muistutin Tuuliaa.
Yllätyksekseni Ohra näyttikin olevan paremmin hallinnassa laukassa, joskin ratsastajasta näki, että hän sai tehdä töitä siistin suorituksen eteen. Harjoitus alkoi sujua kerta kerralta paremmin ja nostin pikkuhiljaa viimeistä estettä ensin 80 senttiseksi, sitten 90 senttiseksi. Lopulta nostin viimeisen esteen metrin korkuiseksi ja onnistuneen suorituksen jälkeen päätimme valmennuksen loppuverryttelyihin. Ohra näytti nyt väsyneeltä, mutta toisaalta myös huomattavasti rennommalta kuin alkutunnista.