|
Post by Hanne on May 17, 2016 10:15:47 GMT 2
Synttäripäivän päätteeksi, kakkukahvien jälkeen iltapäivällä lähdetään porukalla kahden tunnin maastoretkelle kesäisen Kaimojärven ympäri. Retkelle otetaan enintään kahdeksan osallistujaa ainakin näin alustavasti. Osallistumiset tehdään tähän topikkiin, jonne voi myös kirjoittaa vapaaehtoisen kuittauksen maastoretkestä. Kun hevoset on varustettu, kokoonnumme kentällä, jossa järjestäydymme jonoon. Heti aluksi suuntaamme kentän vieressä olevalle polulle, joka vie järven rantaan. Etenemme käynnissä rantaviivaa pitkin, jonka pohja vaihtelee hiekasta kapeaan metsäpolkuun. Välillä polku levenee, jolloin pääsemme kulkemaan myös ravissa. Retken puolivälissä on mahdollista poiketa hiekatielle, mikäli ratsastajat haluavat laukata. Hiekkatieltä palataan takaisin järven rantaan, ja noin pari kilometriä ennen tallin omaa rantaa pysähdymme hevosten uittopaikalle, jossa halukkailla on mahdollisuus kahlata rantavedessä. Kahlailun jälkeen jatketaan käynnissä takaisin tallia kohti. Tallipihalle tullaan Taivalvaarojen talon pihan läpi. Pihalla oleva hoitopuomi ja kaikki tallin karsinata ovat vieraiden käytössä niin hevosten kuntoon laittoa, kuin riisumistakin varten. Retken kuittauksesta saa kommentin, ja paras kuittaus palkitaan vapaavalintaisella tekstipalkinnolla (valmennus, pk-merkintä tai luonne). Jukolassa asuvien yksityishevosten omistajat tienaavat lisäksi kaappiinsa maastomerkin, mikäli kirjoittavat retkestä kuittauksen. Osallistuthan muodossa Ratsastaja - Ratsu. Mikäli hevonen ei asu Jukolassa, linkitäthän myös sen osoitteen. :) Osallistujat 8/8
Hanne - Runon Kanelipulla
Otterley - Tibenzo Z felissa - Vanilla Unicorn ✔Micaela - Isar ✔Veera - Virmalan Nuutti ✔
Melina - Yard's Sacha ✔Emilia - Kissmeralda ✔Axel - Loputon TalvisotaSantana - Anopinkauhu
|
|
|
Post by otterley on May 17, 2016 15:32:32 GMT 2
Otterley - Tibenzo Z Laittelen kuittausta tulemaan myöhemmin, jos on ok
|
|
|
Post by felissa on May 17, 2016 16:38:25 GMT 2
felissa - Vanilla Unicorn
Kaimojärven ympäri kulkeva reitti on tullut tutuksi kun olemme moneen kertaan kulkeneet Nillan kanssa siellä. Porukalla on kuitenkin aina hauskempaa, joten odotin innolla maastoretkeämme. Olimme saaneet tutun talliporukan lisäksi jopa vieraita ratsukoita mukaan. Olin hyvissä ajoin Jukolassa harjailemassa ja laittamassa Nillaa kuntoon. Tamma oli eilisen koulutreenin jälkeen käynyt piehtaroimassa tarhassa, joten harjaamista tammassa riittikin. Eihän sitä nyt pölyisenä kehtaa maastoon lähteä kun tulee vieraita orejakin mukaan. Vaihdoimme Otterleyn ja Micaelan kanssa kuulumisia hevosia varustaessamme. Lopulta kello lähestyi tasaa ja talutin reippaalla tuulella olevan Nillan kentälle. Kiristin vielä satulavyötä ja nousin selkään. Hanne ohjasi ratsukot järjestykseen ja pääsimme lähtemään matkaan.
Kahdeksan ratsukon letka kulki reippaassa käynnissä rantaan vievällä polulla iloisen puheensorinan ja kavionkopseen täyttäessä ilman. Polun leveämmillä kohdilla otimme myös vähän ravia, mistä Nilla innostui vähän liiaksikin. Luulisi tamman jo kyllästyneen reippaisiin maastoiluihin, kun olemme maastoilleet niin paljon ja nostelleet taas tamman kuntoa varsaloman jäljiltä. Jätimme Nillan kanssa laukkapätkän välistä, ettei se turhaan kuumentuisi liikaa. Seuraavaksi vuorossa oli se eniten odotettu osuus, nimittäin mahdollisuus kahlata hevosten kanssa. Hienohelma Nilla ei olisi taas millään mennyt veteen, vaikka se siitä tykkää ja sitä ollaan treenattu kenttäratsastuksen maasto-osuuksien takia paljon. Tamma vain empi ja asteli sivuttain paikallaan, kunnes teki valtavan loikan vähän turhan syvälle järveen. Horjahdin hieman selässä, mutta pysyin onneksi kyydissä. Tuli sitten uitettua hevosen lisäksi nahkainen satulavyö ja minun uudet saappaanikin.. Kahlailimme vielä hetken rannassa ja katsoimme kun hevoset nautiskelivat olostaan. Pikkuhiljaa lähdimme kuitenkin kävelemään takaisin tallia kohti. Nillakin malttoi kävellä jonossa pitkin ohjin ja venytteli selkäänsä.
|
|
|
Post by Micaela on May 17, 2016 17:57:51 GMT 2
Micaela - Isar
Saapuessani Jukolaan tallipihassa kävi jo kova kuhina, ja väkeä oli saapunut enemmän kuin olin osannut odottaakaan. Noustessani ulos autosta tunsin poskieni lehahtavan tulipunaisiksi. Kaikki olivat pukeutuneet niin hienosti! Osalla oli siistit ratsastusvaatteet, toisilla taas kauniit kesämekot ja lopuilla vähintäänkin sievä käsilaukku koristamassa asukokonaisuutta. Katsahdin hädissäni omia vaatteitani: rispaantuneet vanhoista farkuista leikatut shortsit, valkoinen tallilla tuhraantunut toppi sekä kirkuvan punaiset crocsit. Kaiken huipuksi lyhyt tukkani sojotti joka suuntaan, sillä en ollut yön jälkeen koskenutkaan siihen muuta kuin viisipiikkisellä. Painoin katseeni maata kohti ja harpoin reippain askelin kohti tallia, josko kaappini pohjalta löytyisi jotakin päälle pantavaa. Isarin varusteiden lisäksi ei kaapissa ollut kuin musta ratsastustakkini, joka olisi aivan liian lämmin tähän helteeseen sekä hiostavat jodhpurit, joiden vetäminen paljaisiin jalkoihini ei liiemmin houkutellut. Taitoin rispaantuneet lahkeet shortsien sisäpuolelle saadakseni ulkoasuani edes hieman huolitellumman näköiseksi ja päätin maastoretkeen saakka pysytellä visusti tallin yksityissiivessä, jonne vierailijat tuskin eksyisivät. Ainakin minulla olisi aikaa puunata edes Isar edustavaan kuntoon.
Maastoretken alkuun mennessä tallipiha oli jo selkeästi hiljaisempi, joten pystyin lopulta rentoutumaan ja nauttimaan päivästä. Olin jo etukäteen päättänyt jättää satulan pois matkasta, sillä minishortsien paljastamat reidet ja Isarin sileä kesäkarva olivat maailman paras yhdistelmä. Isar vaikutti kumman raukealta tänään. Ori roikotti päätään silmät miltei ummessa minun kavutessa selkään. Se ei minua kyllä haitannut, sillä olin alunperin pelännyt hevosen järjestävän jälleen kerran kunnon shown retken aikana. Pian kahdeksan ratsukon joukkomme lähti löntystelemään rauhallisin askelein kohti Jukolan maastoja. Aurinko lämmitti selkää, linnut lauloivat kukin omaa viserrystään ja ratsastajat keskustelivat innoissaan hevosistaan sekä upeista maisemista. Itse en ollut kovin puheliaalla tuulella, sillä olin yhtä väsynyt kuin Isarikin, joten tyydyin vain kuuntelemaan sivusta muiden jutustelua.
Vaihtelevien maasto-osuuksien jälkeen päädyimme lopulta uittopaikalle, jota moni oli odottanut. Itsekin yritin ohjata Isaria veden äärelle, mutta jostain syystä ori ei innostunut ajatuksesta, vaan löi jarrut kiinni ja viskeli ärsyyntyneenä päätään. Vesileikit saivat meidän osaltamme jäädä siis toiseen kertaan. Laskeuduin selälleni Isarin päällä ja siristin silmiäni nähdäkseni taivaan auringon säteiden läpi. Katselin pilviä ja yritin löytää niiden joukosta kuvioita. Yksi pilvi näytti aivan pitkänenäiseltä noidalta, toinen taas muumipapalta ja kolmas jäätelötötteröltä. Havahduin lapsellisista ajatuksistani vasta Hannen komentaessa ratsukot takaisin jonoon. Tallipihaan palatessamme kiitimme Hannea yhteen ääneen mukavasta maastoretkestä ja toivotimme Jukolalle hyvää syntymäpäivää!
|
|
|
Post by VeeraRuusula on May 17, 2016 22:16:22 GMT 2
Veera - Virmalan Nuutti "Nuutti" (http://www.tuloton.suntuubi.com/fi/Nuutti/)
|
|
|
Post by VeeraRuusula on May 19, 2016 21:15:00 GMT 2
Veeran & Nuutin maastokuittaus Päivä oli sujunut rattoisasti Jukolan harrastetalliin tutustuessa ja nyt olisi aika lähteä pienelle maastoretkelle tallin tiluksille. Olin valinnut ratsuksi tällä kertaa maastovierailuun sh-ori Nuutin. Vanhan papan oli aika myös päästä virkistäytymään uusiin maisemiin muutenkin kuin kilpailujen merkeissä. Nuutti käveli ylväästi kohti ratsastuskenttää, jonne meidät maastolaiset oli komennettu. Ori käyttäytyi kumminkin siivosti ja sen selkään pääsi kapuamaan helposti. Jukolan omistaja Hanne järjesti meidät jonoon upean liinaharjaisen suomenhevos orin selästä käsin. Me pääsimme pitämään Nuutin kanssa peräpäätä, ja se sopi minulle mainiosti. Jättäydyin hieman jälkeen edellä menevästä hevosesta, Nuutti vähän protestoi tätä aluksi ja koitti ministi nousta pystyyn. En antanut orin mennä eteenpäin ennen kuin halusin ja ori tyytyi kohtaloonsa. Vähän se korvat kääntyili luimuun ja muutama potku tuli takajaloista suoraan taaksepäin. Kun olin jättänyt mielestäni tarpeeksi hyvän välimatkan, pyysin oria siirtymään käyntiin ja suuntasin kulkumme muiden perään pienelle polulle, joka lähti suoraan kentän laidalta. Upea alku kesän peltomaisema levittäytyi ympärillemme ja kohta alkoi kaukana puiden takaa häämöttää Kaimojärvi. Nuutti asteli allani rauhallisesti eikä enää protestoinut välimatkaa edellä menevään hevoseen. Ori oli ollutkin aina todella mukava maastoratsastettava. Kahdeksan hevosen letka etenee rauhallisesti kohti järven rantaa. Ihailen uteliaana Jukolan maalaismaisemaa ja Nuutti koittaa käyttää hyväksi haaveiluani ahmaisemalla hieman evästä matkaan. Annan vanhalle orille hieman anteeksi sen suurta ruokahalua. Ratsastamme rannan vierusta ja välillä nousemme hieman ylemmäksi metsän siimeksiin ja sitten palaamme taas lähelle rantaviivaa. Täällä on kyllä ilo ratsastaa. Toisinaan metsäpolku levenee ja pääsemme ottamaan ravipätkiä. Nuutti sai hieman aluksi pidätellä ensimmäisissä ravipätkissä. Jätämme järven hetkeksi taakse ja sukellamme metsän viileyteen ratsastamaan. Hanne huikkaa etummaisena onko halukkaita laukkaamaan ja nainen sai vain yhden kyllä vastauksen. Metsäpolku muuttuu hiljalleen leveäksi hiekkatieksi, jossa otamme sitten kunnon laukkaspurtin. Nuutti intoutuu silmin nähden ja ampaisee laukkaan. Nuutin pitkän harjan huitoessa pitkin kasvojani viiletämme metsätiellä. Vauhtia hidastetaan ravin kautta käynnille ja hevoset puhkuvat innoissaan. Jatkamme hetken hiekkatiellä ratsastamista ja käännymme takaisin metsäpolulle. Polkua oli mukava ratsastaa, sillä puut eivät tulleet tielle kuin muutamassa kohdassa, jolloin joutui vetämään päätä alas. Puiden lomasta alkaa taas näkyä Kaimojärven sileään veden pintaa. Järvi on kyllä valtavan kokoinen. Taidamme olla parhaillaan järven toisella rannalla, sillä luulen näkeväni Jukolan suuren tallirakennuksen vastarannalla. En ole aivan varma tästä. Ratsastuspolku kiemurtelee taas osittain metsän siimeksissä ja yhtäkkiä huomaa taas olevan ihan rantaviivassa kiinni. Mukavan erilainen maastoreitti, pitää muistaa kehua Hannea upeista puitteista tallipihassa. ”Kohta olisi mahdollisuus kahlauttaa hevosia, jos halukkaita löytyy.”, Hanne iloinen ääni kantautuu korviini. ”Täällä ainakin yksi halukas.”, koitan huikata kuuluvalla äänellä. Saavumme pieneen rannan poukamaan ja suurin osa ratsastajista ohjaa hevoset rantaviivaan. Nuutti astelee määrätietoisesti veteen ja etenee siinä niin pitkälle, että etupolvet peittyvät. Annan orin valita vapaasti reittinsä. Kun ori on löytänyt mielestään hyvän paikan, alkaa se kuopimaan vedellä. Tätä olin osannut odottaa. Ratsastushousuni kastuvat tyylikkäästi, kesä kuivaa. Katselen ympärilleni muita ratsastajia. Muutama on jäänyt rannalle, yksi ratsukko on myös uskaltautunut pidemmälle veteen ja muut ovat epämääräisessä järjestyksessä rannan tuntumassa. Muutama hevonen leikkii myös vedellä ja yksi näyttää puhaltelevan tyytyväisenä ilmakuplia. Olisi ollut mukava nähdä se lähempää, mutta en orini kanssa halunnut lähteä kokeilemaan sitä. Ilmakupla hevonen sai kyllä naurua aikaan ja siitä keskusteltiinkin sitten loppumatka tallille. Olin maastoretkeen todella tyytyväinen. Onneksi olkoon Jukola vielä kerran 6-vuoden taipaleen kunniaksi!
|
|
|
Post by Melina on May 22, 2016 8:32:18 GMT 2
|
|
|
Post by Axel on May 22, 2016 18:26:27 GMT 2
Axel - Loputon Talvisota (http://kauna.arkku.net/lokki.html)
|
|
|
Post by Santana on May 23, 2016 22:46:40 GMT 2
|
|
|
Post by Hanne on May 24, 2016 9:41:32 GMT 2
Maastoretki täynnä! Kuittaalkaa mieluusti kuun loppuun mennessä, sillä tekstipalkinnot jaetaan 31.5. :)
|
|
|
Post by Melina on May 30, 2016 7:23:00 GMT 2
Taas Jukolan synttäreitä vietettiin, ja lähes koko perheen voimin paikalle saavuttiin. Meitä vastassa oli iki-ihana Hanne, joka sanoi: olkaa kuin kotonanne. Kukin alkoi sukia omaa ponia, ja sen lomassa juteltiin juttuja monia. Lopulta kentän laidalle kokoonnuttiin, ja jo silloin olin hiessä päästä varpaisiin. Järjestyimme Hannen johdolla jonoon, jonka jälkeen pistettiinkin vauhtia joka monoon. Kiersimme Kaimojärveä ravissa ja laukassa, eivätkä edes vesilinnut saaneet olla rauhassa: Rantavedessä kahlasi ratsukko jos toinen, ja olihan meillä meininki aikamoinen! Kahden tunnin päästä saavuimme jälleen tallin pihaan, ja voi että, miten meillä olikaan ollut kivaa! Vielä kerran Jukolan kunniaksi hurrattiin, kunnes taas pakosti kotia kohti kurvattiin. Ensi vuonna uudestaan! Kiitos kivasta tapahtumapäivästä ja onnea Jukola! <3
|
|
|
Post by Hanne on Jun 1, 2016 10:51:06 GMT 2
Kaikki kuittaukset olivat mukavaa luettavaa, mutta tällä kertaa tekstipalkinnon voittajaksi valikoitui felissan kuvaus maastoretkestä. Jotenkin näin vaan niin sieluni silmin Nillan hienostelemassa järven rannassa. :D Eli felissa voit pistää tekstitoivetta yksityisviestillä tai sähköpostilla. :)
Kiitos vielä kaikille osallistujille ja mielelläni lueskelen vielä muitakin kuittauksia retkestä!
|
|