Post by Hanne on Mar 20, 2015 9:30:34 GMT 2
Sunnuntaina vaihdetaan lajia ja sukelletaan kouluratsastuksen saloihin. Valmennuksessa keskitytään hiomaan temponvaihteluita ja kokoamista hevosen tason mukaan. Sunnuntain valmennusta saapuu pitämään Inka Björklund Ruotsista. Inka on pitkän linjan kouluratsastaja, jolla on takana muun muassa kaksinkertainen Ruotsinmestaruus. Suomalaissyntyinen nainen kilpailee yhä kansainvälisellä tasolla ja kouluttaa työkseen nuoria ratsunalkuja. Lisää tietoa Inkasta löydät tallin esittely-sivuilta.
Sunnuntain kouluvalmennus suoritetaan perinteisellä nimi listaan -tyylillä, eli valmennuspäivänä kaikki osallistujat saavat vähintään 100 sanan mittaisen palautteen suorituksestaan, jonka voi liittää vaikkapa hevosen päiväkirjaan. Jukolassa asuville yksityishevosille on varattu kaksi valmennuspaikkaa, jotka jaetaan 14.4. muille, mikäli eivät ole täyttyneet.
Osallistujat 4/4
12:00
kuristaja - Fiktion Voitonvarma
Melina - Villahaan Valentiina
13:00
Antsu - Ama
Ansku - Wilpuri
Huom! Ratsukot on jaettu kahteen valmennusryhmään ja valmennukset suoritetaan pareittain.
Kommentit
kuristaja & Veikko
Heti valmennuksen alkuun aloimme tehdä pysähdyksiä ja siirtymisiä takaisin käyntiin toisaalta herätelläksemme hitaasti lämpeäviä hevosia ja toisaalta testataksemme jarruja energisemmillä yksilöillä. Veikko kuului jälkimmäiseen ryhmään ja ratsastajalla oli täysi työ pitää ori käynnissä, saati saada se vielä pysähtymään.
"Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta hellitä Veikon kanssa vähän ohjasta ja keskity pysähdyksissä hengittämään kaikki ilma keuhkoista ulos ja paina varpaita aavistus alas päin", ohjeistin kuristajaa, joka näytti jo turhautuneen kokonaan voikkoon ratsuunsa.
Veikko alkoi kuin taikaiskusta pysähtyä paremmin ja ori näytti itsekin hämmentyneeltä. Juuri käymäni klassisen kouluratsastuskurssin niksit eivät näemmä olleet menneet hukkaan. Tänään keskityittäisiin muutenkin käyttämään pieniä apuja ja mahdollisimman vähän ohjaa. Temponvaihteluilla saadaan hevonen ensin kuulolle ja herkäksi, josta onkin hyvä lähteä kokoamaan.
"Sitten otetaan ohjat ja aletaan ravailla pitkiä sivuja kevyessä ravissa. Mennään kuitenkin vielä lyhyet sivut käynnissä ja mikäli on tilaa, saa lyhyelle sivulle tehdä pysähdyksen tai voltin käynnissä", huutelin ohjeita, kun molemmat ratsukot alkoivat keräillä ohjia käteensä.
kuristaja noudatti äskeisiä ohjeitani myös käyntisiirtymisissä ja Veikko totteli nyt hienosti ratsastajansa painoapuja. Volteilla ori kulki hieman lapa edellä ja kehotinkin kuristajaa muistamaan ulkoavut, kuitenkaan taivuttavaa sisäpohjetta ja -ohjaa unohtamatta. Pian lähdettiin ravailemaan koko uraa pitkin ja ratsukot saivat hetken tehdä itsenäisesti voltteja ja ympyröitä taivutellakseen hevosiaan. Verryttelyn jälkeen istuttiin harjoitusraviin ja aloitettiin tempoharjoitukset.
"Hevoset usein lisäävät oma-aloitteisesti vauhtia pitkän sivun alussa, joten tehdään niin, että pitkän sivun alussa alatte ratsastaa ravia niin hitaaksi kuin suinkin saatte. Vähän ennen lyhyen sivun alkua lisätään tempoa ja koitetaan mennä koko lyhyt sivu reippaassa tempossa."
Veikko pisti menemään alkuun koko pitkän sivun oikein näyttävää keskiravia ja ori näytti todella tyytyväiseltä itseensä. Se kuitenkin järkyttyi, kun kuristaja pyysikin sitä jatkamaan samaa tahtia lyhyen sivun, jolla Veikko oli tottunut hidastelemaan. Seuraava pitkä sivu menikin jo kohtalaisen hyvin.
"Hyvä kuristaja! Täytyy kyllä todella kehua istuntaasi, sillä tuo Veikon ravi ei näytä miltään maailman tasaisimmalta."
Seuraavaksi otettiin laukannostoja keskiympyrällä. Pyysin kummankin ratsukon vuorotellen ympyrälle, jossa hioimme ensin laukan tasaiseksi ja lähdimme sitten hidastamaan ja nopeuttamaan sitä. Veikko näytti tässä kohtaa kyntensä ja yllätti minut totaalisesti.
"Sehän osaa säädellä laukkaa yhtä hyvin kuin GP-tason pvtammani, upeannäköistä!" hämmästelin.
Veikko näytti ymmärtäneen kehut ja näytti taas todella tyytyväiseltä itseensä, kuinka hevonen pystyikään sellaiseen. Laukkojen jälkeen siirryimme taas koko uralle ja ratsastimme hetken ihan vain käyntiä.
"Nyt aloitetaan sitten se kokoaminen. Siinä on teillä nyt oikein hyvin vertyneet ja valmiit suomenhevoset allanne, eli nyt ei muuta kuin ratsastamaan kohti peräänantoa. Ja huomatkaa, että keskitytte vain ratsastamaan niin, että hevonen laskeutuu itse peräänantoon, ette ota sitä väkisin", ohjeistin ratsukoita.
Veikko oli pyöristänyt selkäänsä jo varsin hyvin. kuristajan ei tarvinnut tehdä enää juuri muuta, kuin suoristaa itsensä satulassa ja ori oli kauniissa muodossa ja kulki lyhyenä, mutta aktiivisesti.
Loppuravit aloitettiin niin, että ratsastajat kokosivat hevoset ensin ja siitä lähdettiin sitten antamaan hiljalleen ohjaa ja houkuttelemaan hevosta pyöreänä eteen ja alas. Veikko näytti todella upealta tässä vaiheessa ja totesin sillä olevan erinomaiset lähtökohdat Helppo A-tasoisiin luokkiin. Ei muuta kuin kokeilemaan omia rajoja!
Melina & Tintti
Heti valmennuksen alkuun aloimme tehdä pysähdyksiä ja siirtymisiä takaisin käyntiin toisaalta herätelläksemme hitaasti lämpeäviä hevosia ja toisaalta testataksemme jarruja energisemmillä yksilöillä. Tintti oli tänään hevosista se, joka tarvitsi herättelyä. Tamma löntysteli laiskasti eteen päin ja olisi pysähdyksissä jäänyt mielellään seisoskelemaan koko loppupäiväksi.
"Otapa Tintillä hieman ohjaa ja tee niin, että pysähdyt joka ikisen kirjaimen kohdalla. Heti kun tunnet, että se Tintti pysähtyy, ole jo ratsastamassa eteen päin. Kokeillaan jos saataisiin näin vähän lisää aktiivisuutta tammaan."
Tintti alkoi muutaman pysähdyksen jälkeen jo kävellä hieman reippaammin ja kehotinkin Melinaa keventämään eteenajavia apuja, ja antamaan tammalle tilaa liikkua itse. Tänään keskityittäisiin muutenkin käyttämään pieniä apuja ja mahdollisimman vähän ohjaa. Temponvaihteluilla saadaan hevonen ensin kuulolle ja herkäksi, josta onkin hyvä lähteä kokoamaan.
"Sitten otetaan ohjat ja aletaan ravailla pitkiä sivuja kevyessä ravissa. Mennään kuitenkin vielä lyhyet sivut käynnissä ja mikäli on tilaa, saa lyhyelle sivulle tehdä pysähdyksen tai voltin käynnissä", huutelin ohjeita, kun molemmat ratsukot alkoivat keräillä ohjia käteensä.
Käynti-ravi-siirtymisissä Tintti meinasi aluksi taas lusmuilla. Itse siirtymiset sujuivat kyllä oikein hienosti, mutta ravi oli melkoista matelua ja tahtia pitäisi saada lisää, jotta meillä olisi jotain mitä hidastaa. Kehotin Melinaa tahdittamaan ravia omalla kevennyksellään. Rauhallisella kevennyksellä voidaan hidastaa turhan ripeätahtista ravia, mutta kevennystä voi käyttää myös tahdin lisäämiseen.
"Aktiivinen kevennys Melina, nosta tietoisesti itsesi ylös satulasta, tämmä on erinomaista reisi- ja pakaralihastreeniä!"
Pian lähdettiin ravailemaan koko uraa pitkin ja ratsukot saivat hetken tehdä itsenäisesti voltteja ja ympyröitä taivutellakseen hevosiaan. Verryttelyn jälkeen istuttiin harjoitusraviin ja aloitettiin tempoharjoitukset.
"Hevoset usein lisäävät oma-aloitteisesti vauhtia pitkän sivun alussa, joten tehdään niin, että pitkän sivun alussa alatte ratsastaa ravia niin hitaaksi kuin suinkin saatte. Vähän ennen lyhyen sivun alkua lisätään tempoa ja koitetaan mennä koko lyhyt sivu reippaassa tempossa."
Nyt, kun Tintti oli kuulolla, suoriutui se oikein kiitettävästi temponvaihtelutehtävästä. Nopeassa tempossa oli vielä hieman tekemistä, mutta nyt Melinalla oli jo jotain, mitä hidastaa ja tamma näytti oikein hienolta pitkällä sivulla.
Seuraavaksi otettiin laukannostoja keskiympyrällä. Pyysin kummankin ratsukon vuorotellen ympyrälle, jossa hioimme ensin laukan tasaiseksi ja lähdimme sitten hidastamaan ja nopeuttamaan sitä.
"Pidä Melina ulkopohje koko ajan lähellä, mutta älä häiritse sillä Tinttiä. Sisäpohkeella voit ajaa sitä hieman eteen päin, mutta varo ettei laukka mene väkisin punkemiseksi. Noniin, sieltä se laukka löytyi!"
Tinttiä täytyi kyllä kehua siitä, että vaikka tempon lisääminen ei ollutkaan se tamman juttu, niin hidastamisessa se loisti. Tintti ei kertaakan rikkonut laukassa raville, vaikka Melina hidasti tahtia äärimilleen. Laukkojen jälkeen siirryimme taas koko uralle ja ratsastimme hetken ihan vain käyntiä.
"Nyt aloitetaan sitten se kokoaminen. Siinä on teillä nyt oikein hyvin vertyneet ja valmiit suomenhevoset allanne, eli nyt ei muuta kuin ratsastamaan kohti peräänantoa. Ja huomatkaa, että keskitytte vain ratsastamaan niin, että hevonen laskeutuu itse peräänantoon, ette ota sitä väkisin", ohjeistin ratsukoita.
Tintti oli aluksi hieman vastahakoinen taivuttamaan selkäänsä ja kaulaansa. Kuitenkin, kun Melina hellitti kehotuksestani ohjasta ja ratsasti tammaa taas hieman aktiivisemmaksi, löysi Tinttikin vatsalihaksensa ja taipui nätisti käynnissä.
Loppuravit aloitettiin niin, että ratsastajat kokosivat hevoset ensin ja siitä lähdettiin sitten antamaan hiljalleen ohjaa ja houkuttelemaan hevosta pyöreänä eteen ja alas. Lopussa kiitos seisoi Tintinkin kohdalla ja tamma liikkui täydellisessä peräänannossa ravissa, ja Melina sai hyvillä mielin palkita sen hellittämällä ohjista. Tintti ei tarvitse muuta, kuin lisää herkistämisharjoituksia, muuten tässä on oikein yhteistyökykyinen ja sympaattinen tamma!
Antsu & Ama
Seuraavat ratsukot siirtyivät lämmittelemään maneesiin, kun edelliset kävelivät vielä loppukäyntejä. Antsu alkoi pian ravailla Aman kanssa ja teki muutamia siirtymisiä käynnin ja ravin välillä.
"Älä vaan suotta vielä keräile ohjia tiukalle, vaan anna tamman kulkea rennossa ravissa ja vähän pidemmällä kaulalla alkuun. Muuten se vain jännittyy ja peräänannon saavuttaminen vaikeutuu. Voit kutitella sitä pohkeella ja kuvitella ikään kuin nostavasi sen vatsalihaksia molemmin puolin, ja näin avittaa sitä pyöristämään selkäänsä", ohjeistin kävellessäni samalla ratsukon vierellä.
Kun edelliset ratsukot olivat poistuneet, lisäsin alkuverryttelyyn molemmille pitkille sivuille loivat kiemuraurat, jotka tultiin ravissa. Ama ei oikein halunnut aluksi taipua ja kulki lapa edellä kiemuran läpi. Onneksi tehtävä oli nuorelle hevoselle suhteellisen helppotajuinen ja pian tamma jo hoksasikin, mitä siltä oikein haluttiin. Pyysin ratsukoita siirtymään käyntiin ja tekemään pysähdykset joka toisen kirjaimen kohdalle. Hetken päästä vaikeutin vielä harjoitusta niin, että pysähdyksestä tuli siirtyä kevyeeseen raviin, ravata seuraava kirjainväli, siirtyä käyntiin ja pysähtyä taas seuraavan kirjaimen kohdalla. Amalle paikoillaan seisominen tuotti hieman hankaluuksia, mutta ravisiirtymiset sujuivat oikein hyvin.
"Jatka Antsu vaan Aman kanssa kevyessä ravissa hetken, teillä sujuu niin hyvin, ettei kannata kyllästyttää nuorta ratsunalkua enempää."
Seuraavaksi jatkettiin harjoitusravissa. Antsua kehotin tosin keventämään Aman kanssa ainakin alkuun, jotta avut olisivat selkeämpiä, eikä tamman tarvitsisi keskittyä niin paljon tasapainon ylläpitämiseen.
"Kokeillaan vähän temponvaihteluita niin, että pitkillä sivuilla koitetaan saada ravi mahdollisimman hidastempoiseksi ja lyhyillä sivuilla taas nopeutetaan tempoa", ohjeistin. Ama oli alkuun kummissaan siitä, että sen pitkin nopeuttaa tempoa lyhyellä sivulla, jossa se tavallisesti hidastaisi. Hetken päästä ratsukko näytti kuitekin jo oikein nätiltä.
Valmennuksen loppuvaiheilla otettiin hieman laukkatyöskentelyä. Pyysin ensin Aman ja Antsun keskiympyrälle. Nuoren tamman kanssa unohdettiin ainakin alkuun kokoaminen ja keskityttiin pitämään Ama ympyrällä ja jonkinlaisessa pyörivässä laukassa. Kun laukka alkoi sujua, pyysin Antsua istumaan hiukan tiiviimmin satulaan, kuitenkin yhä mukautuen laukkaan. Kun puoliveritamma lyhensi askelta aavistuksen, lopetimme siihen, jotta suorituksesta jää positiivinen muisto. Laukkatehtävän jälkeen jatkettiin vielä hetken ravissa.
"Noniin, nyt olisi sitten aika alkaa ratsastamaan vertyneillä hevosilla sitä ravia lyhemmäksi ja tahdikkaammaksi. Sen jälkeen saatte siirtyä loppuverryttelemään hevosia", huutelin maneesin keskeltä.
"Upeaa! Kehu Amaa, se kulkee todella hyvässä ja rehellisessä muodossa tällä hetkellä, eikä ravin tarvitse tuosta vielä lyhentyäkään noin nuorella. Nyt voit antaa sille ohjaa ja ravailla vielä vapaammin ohjin hetken aikaa loivia kaaria ja ympyröitä", sanoin Antsulle, joka oli saanut Aman todella nätisti kuulolle.
Loppukäynneillä muistutin ratsastajia vielä houkuttelemaan hevosia eteen ja alas ohjalla hieman johtaen, jotta ne pyöristäisivät hyvin selkäänsä.
Ansku & Wilpuri
Seuraavat ratsukot siirtyivät lämmittelemään maneesiin, kun edelliset kävelivät vielä loppukäyntejä. Anskun Wilpuri näytti hieman jännittyneeltä, oletettavasti ympärillä pyörivillä tammoilla oli osansa tässä. Ihmeen nätisti se kuitenkin kuunteli Anskun apuja.
"Wilpuri näyttää siltä, että kroppa kyllä työskentelee, mutta aivot ovat off-asennossa. Koeta tehdä hieman loivia avo- ja sulkutaivutuksia, tai minkä oletkaan todennut toimivaksi sen huomion saamiseksi. Käännä usein pienille volteille ja tee tehtävien teosta sille kiinnostavampaa."
Kun edelliset ratsukot olivat poistuneet, lisäsin alkuverryttelyyn molemmille pitkille sivuille loivat kiemuraurat, jotka tultiin ravissa. Wilpuri rauhoittui huomattavasti hälinän häivyttyä ja toisaalta myös päästessään ravaamaan. Komea voikko taipuikin tarkasti kiemuralla ja Ansku pysyi hyvin hevosen mukana. Pyysin ratsukoita siirtymään käyntiin ja tekemään pysähdykset joka toisen kirjaimen kohdalle. Hetken päästä vaikeutin vielä harjoitusta niin, että pysähdyksestä tuli siirtyä kevyeeseen raviin, ravata seuraava kirjainväli, siirtyä käyntiin ja pysähtyä taas seuraavan kirjaimen kohdalla. Wilpuri teki uskomattoman tarkkoja pysähdyksiä ja raviin siirtymisetkin onnistuivat hienosti. Ainoastaan ravista käyntiin ori ei olisi halunnut siirtyä heti Anskun käskystä, vaan hieman hiipien.
"Tosi hyvin kuuntelee apujasi se Wilpuri, yritä vain vielä lisätä terävyyttä käyntisiirtymiseen tekemällä selkeät puolipidätteet ennen siirtymistä ja hengittämällä syvään ulos", ohjeistin Anskua ja ratsukko sai tehtyä muutaman ihan hyvän siirtymisen.
Seuraavaksi jatkettiin harjoitusravissa. Wilpurilla näytti olevan kiva tasainen ravi, ainakin Ansku istui selässä todella hyvin mukautuen.
"Kokeillaan vähän temponvaihteluita niin, että pitkillä sivuilla koitetaan saada ravi mahdollisimman hidastempoiseksi ja lyhyillä sivuilla taas nopeutetaan tempoa", ohjeistin. Wilpuri veti ensimmäiset pitkät sivut aivan hirvittävällä vauhdilla, mutta huomatessaan, että lyhyellä sivulla vauhtia pitikin jatkaa, se tyytyi lopulta hieman hidastamaan tempoa pitkällä suoralla. Tempon hidastaminen oli oriille hankalaa ja se siirtyikin pari kertaa käyntiin. Isolla suomenhevosella on suuret askeleet, ei siitä mihinkään pääse. Hyvin ratsukko silti loppujen lopuksi suoriutui.
Valmennuksen loppuvaiheilla otettiin hieman laukkatyöskentelyä. Ansku ja Wilpuri pääsivät ympyrälle toisena ja voikko ori näyttikin heti alkuun oikein hienon laukannoston. Oriin laukka oli suuri ja Anskulla oli ilmeisesti pieniä vaikeuksia mukautua siihen istunnalla. Lähdimme aavistuksen kokoamaan Wilpuria ja lyhentämään laukkaa. Muutaman ravitiputtamisen jälkeen laukka näytti jo oikein hyvältä ja myös helpommalta istua, kun ori käytti selkäänsä.
"Noniin, nyt olisi sitten aika alkaa ratsastamaan vertyneillä hevosilla sitä ravia lyhemmäksi ja tahdikkaammaksi. Sen jälkeen saatte siirtyä loppuverryttelemään hevosia", huutelin maneesin keskeltä.
Ansku sai hetken maanitella Wilpuria, mutta hyvin pian se pyöristi selkänsä ja esitti oikein mukavannäköistä rentoa, mutta koottua ravia.
"Hyvä homma Ansku! Nyt kun Wilpuri on noin hyvin kuolaimella, voit palkita sen luovuttamalla rauhallisesti ohjasta", kehuin ratsukkoa.
Loppukäynneillä muistutin ratsastajia vielä houkuttelemaan hevosia eteen ja alas ohjalla hieman johtaen, jotta ne pyöristäisivät hyvin selkäänsä.
Sunnuntain kouluvalmennus suoritetaan perinteisellä nimi listaan -tyylillä, eli valmennuspäivänä kaikki osallistujat saavat vähintään 100 sanan mittaisen palautteen suorituksestaan, jonka voi liittää vaikkapa hevosen päiväkirjaan. Jukolassa asuville yksityishevosille on varattu kaksi valmennuspaikkaa, jotka jaetaan 14.4. muille, mikäli eivät ole täyttyneet.
Osallistujat 4/4
12:00
kuristaja - Fiktion Voitonvarma
Melina - Villahaan Valentiina
13:00
Antsu - Ama
Ansku - Wilpuri
Huom! Ratsukot on jaettu kahteen valmennusryhmään ja valmennukset suoritetaan pareittain.
Kommentit
kuristaja & Veikko
Heti valmennuksen alkuun aloimme tehdä pysähdyksiä ja siirtymisiä takaisin käyntiin toisaalta herätelläksemme hitaasti lämpeäviä hevosia ja toisaalta testataksemme jarruja energisemmillä yksilöillä. Veikko kuului jälkimmäiseen ryhmään ja ratsastajalla oli täysi työ pitää ori käynnissä, saati saada se vielä pysähtymään.
"Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta hellitä Veikon kanssa vähän ohjasta ja keskity pysähdyksissä hengittämään kaikki ilma keuhkoista ulos ja paina varpaita aavistus alas päin", ohjeistin kuristajaa, joka näytti jo turhautuneen kokonaan voikkoon ratsuunsa.
Veikko alkoi kuin taikaiskusta pysähtyä paremmin ja ori näytti itsekin hämmentyneeltä. Juuri käymäni klassisen kouluratsastuskurssin niksit eivät näemmä olleet menneet hukkaan. Tänään keskityittäisiin muutenkin käyttämään pieniä apuja ja mahdollisimman vähän ohjaa. Temponvaihteluilla saadaan hevonen ensin kuulolle ja herkäksi, josta onkin hyvä lähteä kokoamaan.
"Sitten otetaan ohjat ja aletaan ravailla pitkiä sivuja kevyessä ravissa. Mennään kuitenkin vielä lyhyet sivut käynnissä ja mikäli on tilaa, saa lyhyelle sivulle tehdä pysähdyksen tai voltin käynnissä", huutelin ohjeita, kun molemmat ratsukot alkoivat keräillä ohjia käteensä.
kuristaja noudatti äskeisiä ohjeitani myös käyntisiirtymisissä ja Veikko totteli nyt hienosti ratsastajansa painoapuja. Volteilla ori kulki hieman lapa edellä ja kehotinkin kuristajaa muistamaan ulkoavut, kuitenkaan taivuttavaa sisäpohjetta ja -ohjaa unohtamatta. Pian lähdettiin ravailemaan koko uraa pitkin ja ratsukot saivat hetken tehdä itsenäisesti voltteja ja ympyröitä taivutellakseen hevosiaan. Verryttelyn jälkeen istuttiin harjoitusraviin ja aloitettiin tempoharjoitukset.
"Hevoset usein lisäävät oma-aloitteisesti vauhtia pitkän sivun alussa, joten tehdään niin, että pitkän sivun alussa alatte ratsastaa ravia niin hitaaksi kuin suinkin saatte. Vähän ennen lyhyen sivun alkua lisätään tempoa ja koitetaan mennä koko lyhyt sivu reippaassa tempossa."
Veikko pisti menemään alkuun koko pitkän sivun oikein näyttävää keskiravia ja ori näytti todella tyytyväiseltä itseensä. Se kuitenkin järkyttyi, kun kuristaja pyysikin sitä jatkamaan samaa tahtia lyhyen sivun, jolla Veikko oli tottunut hidastelemaan. Seuraava pitkä sivu menikin jo kohtalaisen hyvin.
"Hyvä kuristaja! Täytyy kyllä todella kehua istuntaasi, sillä tuo Veikon ravi ei näytä miltään maailman tasaisimmalta."
Seuraavaksi otettiin laukannostoja keskiympyrällä. Pyysin kummankin ratsukon vuorotellen ympyrälle, jossa hioimme ensin laukan tasaiseksi ja lähdimme sitten hidastamaan ja nopeuttamaan sitä. Veikko näytti tässä kohtaa kyntensä ja yllätti minut totaalisesti.
"Sehän osaa säädellä laukkaa yhtä hyvin kuin GP-tason pvtammani, upeannäköistä!" hämmästelin.
Veikko näytti ymmärtäneen kehut ja näytti taas todella tyytyväiseltä itseensä, kuinka hevonen pystyikään sellaiseen. Laukkojen jälkeen siirryimme taas koko uralle ja ratsastimme hetken ihan vain käyntiä.
"Nyt aloitetaan sitten se kokoaminen. Siinä on teillä nyt oikein hyvin vertyneet ja valmiit suomenhevoset allanne, eli nyt ei muuta kuin ratsastamaan kohti peräänantoa. Ja huomatkaa, että keskitytte vain ratsastamaan niin, että hevonen laskeutuu itse peräänantoon, ette ota sitä väkisin", ohjeistin ratsukoita.
Veikko oli pyöristänyt selkäänsä jo varsin hyvin. kuristajan ei tarvinnut tehdä enää juuri muuta, kuin suoristaa itsensä satulassa ja ori oli kauniissa muodossa ja kulki lyhyenä, mutta aktiivisesti.
Loppuravit aloitettiin niin, että ratsastajat kokosivat hevoset ensin ja siitä lähdettiin sitten antamaan hiljalleen ohjaa ja houkuttelemaan hevosta pyöreänä eteen ja alas. Veikko näytti todella upealta tässä vaiheessa ja totesin sillä olevan erinomaiset lähtökohdat Helppo A-tasoisiin luokkiin. Ei muuta kuin kokeilemaan omia rajoja!
Melina & Tintti
Heti valmennuksen alkuun aloimme tehdä pysähdyksiä ja siirtymisiä takaisin käyntiin toisaalta herätelläksemme hitaasti lämpeäviä hevosia ja toisaalta testataksemme jarruja energisemmillä yksilöillä. Tintti oli tänään hevosista se, joka tarvitsi herättelyä. Tamma löntysteli laiskasti eteen päin ja olisi pysähdyksissä jäänyt mielellään seisoskelemaan koko loppupäiväksi.
"Otapa Tintillä hieman ohjaa ja tee niin, että pysähdyt joka ikisen kirjaimen kohdalla. Heti kun tunnet, että se Tintti pysähtyy, ole jo ratsastamassa eteen päin. Kokeillaan jos saataisiin näin vähän lisää aktiivisuutta tammaan."
Tintti alkoi muutaman pysähdyksen jälkeen jo kävellä hieman reippaammin ja kehotinkin Melinaa keventämään eteenajavia apuja, ja antamaan tammalle tilaa liikkua itse. Tänään keskityittäisiin muutenkin käyttämään pieniä apuja ja mahdollisimman vähän ohjaa. Temponvaihteluilla saadaan hevonen ensin kuulolle ja herkäksi, josta onkin hyvä lähteä kokoamaan.
"Sitten otetaan ohjat ja aletaan ravailla pitkiä sivuja kevyessä ravissa. Mennään kuitenkin vielä lyhyet sivut käynnissä ja mikäli on tilaa, saa lyhyelle sivulle tehdä pysähdyksen tai voltin käynnissä", huutelin ohjeita, kun molemmat ratsukot alkoivat keräillä ohjia käteensä.
Käynti-ravi-siirtymisissä Tintti meinasi aluksi taas lusmuilla. Itse siirtymiset sujuivat kyllä oikein hienosti, mutta ravi oli melkoista matelua ja tahtia pitäisi saada lisää, jotta meillä olisi jotain mitä hidastaa. Kehotin Melinaa tahdittamaan ravia omalla kevennyksellään. Rauhallisella kevennyksellä voidaan hidastaa turhan ripeätahtista ravia, mutta kevennystä voi käyttää myös tahdin lisäämiseen.
"Aktiivinen kevennys Melina, nosta tietoisesti itsesi ylös satulasta, tämmä on erinomaista reisi- ja pakaralihastreeniä!"
Pian lähdettiin ravailemaan koko uraa pitkin ja ratsukot saivat hetken tehdä itsenäisesti voltteja ja ympyröitä taivutellakseen hevosiaan. Verryttelyn jälkeen istuttiin harjoitusraviin ja aloitettiin tempoharjoitukset.
"Hevoset usein lisäävät oma-aloitteisesti vauhtia pitkän sivun alussa, joten tehdään niin, että pitkän sivun alussa alatte ratsastaa ravia niin hitaaksi kuin suinkin saatte. Vähän ennen lyhyen sivun alkua lisätään tempoa ja koitetaan mennä koko lyhyt sivu reippaassa tempossa."
Nyt, kun Tintti oli kuulolla, suoriutui se oikein kiitettävästi temponvaihtelutehtävästä. Nopeassa tempossa oli vielä hieman tekemistä, mutta nyt Melinalla oli jo jotain, mitä hidastaa ja tamma näytti oikein hienolta pitkällä sivulla.
Seuraavaksi otettiin laukannostoja keskiympyrällä. Pyysin kummankin ratsukon vuorotellen ympyrälle, jossa hioimme ensin laukan tasaiseksi ja lähdimme sitten hidastamaan ja nopeuttamaan sitä.
"Pidä Melina ulkopohje koko ajan lähellä, mutta älä häiritse sillä Tinttiä. Sisäpohkeella voit ajaa sitä hieman eteen päin, mutta varo ettei laukka mene väkisin punkemiseksi. Noniin, sieltä se laukka löytyi!"
Tinttiä täytyi kyllä kehua siitä, että vaikka tempon lisääminen ei ollutkaan se tamman juttu, niin hidastamisessa se loisti. Tintti ei kertaakan rikkonut laukassa raville, vaikka Melina hidasti tahtia äärimilleen. Laukkojen jälkeen siirryimme taas koko uralle ja ratsastimme hetken ihan vain käyntiä.
"Nyt aloitetaan sitten se kokoaminen. Siinä on teillä nyt oikein hyvin vertyneet ja valmiit suomenhevoset allanne, eli nyt ei muuta kuin ratsastamaan kohti peräänantoa. Ja huomatkaa, että keskitytte vain ratsastamaan niin, että hevonen laskeutuu itse peräänantoon, ette ota sitä väkisin", ohjeistin ratsukoita.
Tintti oli aluksi hieman vastahakoinen taivuttamaan selkäänsä ja kaulaansa. Kuitenkin, kun Melina hellitti kehotuksestani ohjasta ja ratsasti tammaa taas hieman aktiivisemmaksi, löysi Tinttikin vatsalihaksensa ja taipui nätisti käynnissä.
Loppuravit aloitettiin niin, että ratsastajat kokosivat hevoset ensin ja siitä lähdettiin sitten antamaan hiljalleen ohjaa ja houkuttelemaan hevosta pyöreänä eteen ja alas. Lopussa kiitos seisoi Tintinkin kohdalla ja tamma liikkui täydellisessä peräänannossa ravissa, ja Melina sai hyvillä mielin palkita sen hellittämällä ohjista. Tintti ei tarvitse muuta, kuin lisää herkistämisharjoituksia, muuten tässä on oikein yhteistyökykyinen ja sympaattinen tamma!
Antsu & Ama
Seuraavat ratsukot siirtyivät lämmittelemään maneesiin, kun edelliset kävelivät vielä loppukäyntejä. Antsu alkoi pian ravailla Aman kanssa ja teki muutamia siirtymisiä käynnin ja ravin välillä.
"Älä vaan suotta vielä keräile ohjia tiukalle, vaan anna tamman kulkea rennossa ravissa ja vähän pidemmällä kaulalla alkuun. Muuten se vain jännittyy ja peräänannon saavuttaminen vaikeutuu. Voit kutitella sitä pohkeella ja kuvitella ikään kuin nostavasi sen vatsalihaksia molemmin puolin, ja näin avittaa sitä pyöristämään selkäänsä", ohjeistin kävellessäni samalla ratsukon vierellä.
Kun edelliset ratsukot olivat poistuneet, lisäsin alkuverryttelyyn molemmille pitkille sivuille loivat kiemuraurat, jotka tultiin ravissa. Ama ei oikein halunnut aluksi taipua ja kulki lapa edellä kiemuran läpi. Onneksi tehtävä oli nuorelle hevoselle suhteellisen helppotajuinen ja pian tamma jo hoksasikin, mitä siltä oikein haluttiin. Pyysin ratsukoita siirtymään käyntiin ja tekemään pysähdykset joka toisen kirjaimen kohdalle. Hetken päästä vaikeutin vielä harjoitusta niin, että pysähdyksestä tuli siirtyä kevyeeseen raviin, ravata seuraava kirjainväli, siirtyä käyntiin ja pysähtyä taas seuraavan kirjaimen kohdalla. Amalle paikoillaan seisominen tuotti hieman hankaluuksia, mutta ravisiirtymiset sujuivat oikein hyvin.
"Jatka Antsu vaan Aman kanssa kevyessä ravissa hetken, teillä sujuu niin hyvin, ettei kannata kyllästyttää nuorta ratsunalkua enempää."
Seuraavaksi jatkettiin harjoitusravissa. Antsua kehotin tosin keventämään Aman kanssa ainakin alkuun, jotta avut olisivat selkeämpiä, eikä tamman tarvitsisi keskittyä niin paljon tasapainon ylläpitämiseen.
"Kokeillaan vähän temponvaihteluita niin, että pitkillä sivuilla koitetaan saada ravi mahdollisimman hidastempoiseksi ja lyhyillä sivuilla taas nopeutetaan tempoa", ohjeistin. Ama oli alkuun kummissaan siitä, että sen pitkin nopeuttaa tempoa lyhyellä sivulla, jossa se tavallisesti hidastaisi. Hetken päästä ratsukko näytti kuitekin jo oikein nätiltä.
Valmennuksen loppuvaiheilla otettiin hieman laukkatyöskentelyä. Pyysin ensin Aman ja Antsun keskiympyrälle. Nuoren tamman kanssa unohdettiin ainakin alkuun kokoaminen ja keskityttiin pitämään Ama ympyrällä ja jonkinlaisessa pyörivässä laukassa. Kun laukka alkoi sujua, pyysin Antsua istumaan hiukan tiiviimmin satulaan, kuitenkin yhä mukautuen laukkaan. Kun puoliveritamma lyhensi askelta aavistuksen, lopetimme siihen, jotta suorituksesta jää positiivinen muisto. Laukkatehtävän jälkeen jatkettiin vielä hetken ravissa.
"Noniin, nyt olisi sitten aika alkaa ratsastamaan vertyneillä hevosilla sitä ravia lyhemmäksi ja tahdikkaammaksi. Sen jälkeen saatte siirtyä loppuverryttelemään hevosia", huutelin maneesin keskeltä.
"Upeaa! Kehu Amaa, se kulkee todella hyvässä ja rehellisessä muodossa tällä hetkellä, eikä ravin tarvitse tuosta vielä lyhentyäkään noin nuorella. Nyt voit antaa sille ohjaa ja ravailla vielä vapaammin ohjin hetken aikaa loivia kaaria ja ympyröitä", sanoin Antsulle, joka oli saanut Aman todella nätisti kuulolle.
Loppukäynneillä muistutin ratsastajia vielä houkuttelemaan hevosia eteen ja alas ohjalla hieman johtaen, jotta ne pyöristäisivät hyvin selkäänsä.
Ansku & Wilpuri
Seuraavat ratsukot siirtyivät lämmittelemään maneesiin, kun edelliset kävelivät vielä loppukäyntejä. Anskun Wilpuri näytti hieman jännittyneeltä, oletettavasti ympärillä pyörivillä tammoilla oli osansa tässä. Ihmeen nätisti se kuitenkin kuunteli Anskun apuja.
"Wilpuri näyttää siltä, että kroppa kyllä työskentelee, mutta aivot ovat off-asennossa. Koeta tehdä hieman loivia avo- ja sulkutaivutuksia, tai minkä oletkaan todennut toimivaksi sen huomion saamiseksi. Käännä usein pienille volteille ja tee tehtävien teosta sille kiinnostavampaa."
Kun edelliset ratsukot olivat poistuneet, lisäsin alkuverryttelyyn molemmille pitkille sivuille loivat kiemuraurat, jotka tultiin ravissa. Wilpuri rauhoittui huomattavasti hälinän häivyttyä ja toisaalta myös päästessään ravaamaan. Komea voikko taipuikin tarkasti kiemuralla ja Ansku pysyi hyvin hevosen mukana. Pyysin ratsukoita siirtymään käyntiin ja tekemään pysähdykset joka toisen kirjaimen kohdalle. Hetken päästä vaikeutin vielä harjoitusta niin, että pysähdyksestä tuli siirtyä kevyeeseen raviin, ravata seuraava kirjainväli, siirtyä käyntiin ja pysähtyä taas seuraavan kirjaimen kohdalla. Wilpuri teki uskomattoman tarkkoja pysähdyksiä ja raviin siirtymisetkin onnistuivat hienosti. Ainoastaan ravista käyntiin ori ei olisi halunnut siirtyä heti Anskun käskystä, vaan hieman hiipien.
"Tosi hyvin kuuntelee apujasi se Wilpuri, yritä vain vielä lisätä terävyyttä käyntisiirtymiseen tekemällä selkeät puolipidätteet ennen siirtymistä ja hengittämällä syvään ulos", ohjeistin Anskua ja ratsukko sai tehtyä muutaman ihan hyvän siirtymisen.
Seuraavaksi jatkettiin harjoitusravissa. Wilpurilla näytti olevan kiva tasainen ravi, ainakin Ansku istui selässä todella hyvin mukautuen.
"Kokeillaan vähän temponvaihteluita niin, että pitkillä sivuilla koitetaan saada ravi mahdollisimman hidastempoiseksi ja lyhyillä sivuilla taas nopeutetaan tempoa", ohjeistin. Wilpuri veti ensimmäiset pitkät sivut aivan hirvittävällä vauhdilla, mutta huomatessaan, että lyhyellä sivulla vauhtia pitikin jatkaa, se tyytyi lopulta hieman hidastamaan tempoa pitkällä suoralla. Tempon hidastaminen oli oriille hankalaa ja se siirtyikin pari kertaa käyntiin. Isolla suomenhevosella on suuret askeleet, ei siitä mihinkään pääse. Hyvin ratsukko silti loppujen lopuksi suoriutui.
Valmennuksen loppuvaiheilla otettiin hieman laukkatyöskentelyä. Ansku ja Wilpuri pääsivät ympyrälle toisena ja voikko ori näyttikin heti alkuun oikein hienon laukannoston. Oriin laukka oli suuri ja Anskulla oli ilmeisesti pieniä vaikeuksia mukautua siihen istunnalla. Lähdimme aavistuksen kokoamaan Wilpuria ja lyhentämään laukkaa. Muutaman ravitiputtamisen jälkeen laukka näytti jo oikein hyvältä ja myös helpommalta istua, kun ori käytti selkäänsä.
"Noniin, nyt olisi sitten aika alkaa ratsastamaan vertyneillä hevosilla sitä ravia lyhemmäksi ja tahdikkaammaksi. Sen jälkeen saatte siirtyä loppuverryttelemään hevosia", huutelin maneesin keskeltä.
Ansku sai hetken maanitella Wilpuria, mutta hyvin pian se pyöristi selkänsä ja esitti oikein mukavannäköistä rentoa, mutta koottua ravia.
"Hyvä homma Ansku! Nyt kun Wilpuri on noin hyvin kuolaimella, voit palkita sen luovuttamalla rauhallisesti ohjasta", kehuin ratsukkoa.
Loppukäynneillä muistutin ratsastajia vielä houkuttelemaan hevosia eteen ja alas ohjalla hieman johtaen, jotta ne pyöristäisivät hyvin selkäänsä.